Blog posts

Täydellinen loma-aamu Nizzassa

Täydellinen loma-aamu Nizzassa

aamupala, loma-asunto, Lontoo, New York, Nice, Nice Pebbles, Nizza, San Francisco, Tallinna, terassi, Tukholma, tyttöjen reissu

Täydellinen aamupäivä Nizzassa. Tällainen se on. Usko pois.

Herään jo kahdeksalta ja kuulostelen. Miss Heinämaa vetelee sikeitä yläpuolellani olevalla parvella. Orvokki koisaa naapurihuoneessa. Minua ei väsytä. Ponkaisen ylös, vetäisen sortsit ja lenkkarit jalkoihin ja kaivan lompakosta ruttuisen kympin takataskuuni. Se riittää leipomossa patonkeihin ja vaikka leivokseenkin. Hipsin rähjäiseen rappukäytäväämme, ulos ja varjoisan Rue Droite -kujan kautta kohti rantakatua. Laitan Spotifyn soimaan ja naurattaa, kun korviin tulvii jo reissun jonkinlaiseksi teemabiisiksi noussut Bonnie Tylerin “Lost in France”.

 
 
 I really enjoyed the morning strolls in Nice. 
Empty beach at Opera Plage.
Bonnie Tyler’s Lost in France on playlist…
 


 
…and by the time i reached the top of the Chateau hill, it had changed to Paloma Blanca. 
Another theme song of the trip!
 
 
The fish market is coming to life. 
Also the first seagulls have found their way there. 
Their noise is louder than my Spotify playlist.
I can’t remember the name of our boulangerie, but it’s in that red building on Rue Saint Francois.
 
 
Aamupala 
 
Kun palaan lenkiltä tuoreet patongit ja leivoslaatikko kainalossani, kämpillä makoillaan vielä. Menen suihkuun, ja ulos tullessani Orvokki tepastelee yöpaidassaan vastaan. “Huomenta. Vitsi siellä on taas ihana ilma.” Aurinko paistaa jo pienelle terassillemme, jonne mennään pikantisti keittiön ikkunan kautta. 
 
 
 
The making of breakfast in our holiday apartment “La Belle Excuse” by Nice Pebbles.
Laitan kahvin keittymään ja otan juustovalikoiman jääkaapista pöydälle lämpenemään: sinihomejuustoa, camembertiä, comtea ja brietä. Pesen mansikat ja alan viipaloida vihanneksia. 
“Nyt mä tiedän, miksi mä oon näillä reissuilla. Ensin mä haen leivät ja sitten mä teen teille aamupalaa…” kuittailen Orvokille. 
“No nythän paljastu ne oikeet syyt, että Laura on mukana”,  Orvokki huutaa Miss Heinämaalle, joka tallustaa unenpöppörössä keittiöön. “Mut älä huoli, sitten Queen Mary 2:lla säkin saat levätä!” 
“Tai voisiko olla, että minusta on kiva suunnitella matkoja, ja te olette ainoat tarpeeksi hyväuskoiset täysin kyseenalaistamatta hyväksymään mun valinnat?” ehdotan.
“Nii-in…” Orvokki tarttuu kattilaan: “Mä voin laittaa munat kiehumaan.” 
Minä alan kattaa pöytää.
“Kattokaa nyt, ettei se helvetin pulu tule noihin ruokiin”, Miss ‘Little Sunshine’ Heinämaa kommentoi mennessään kylpyhuoneeseen.
Terassin liepeillä elelee pulu, jolle olemme koittaneet tehdä reviirin selväksi. Katolla saa olla, mutta pöydällä tai terassin lattialla ei. Pulu ei ole ihan vielä sisäistänyt ajatusta.
 
 
 
Breakfast is ready! Everything tastes so much better than at home.

“Laura, päästä mut syömään! Se on mun annos”, sanoo Orvokki.
“Oota, kuvaan Instaan…”
Kiireetön someaamupala, jälleen kerran.

Tunnelma rauhoittuu. Miten ihanaa olikaan istuskella korituoleissa tuulettomalla terassilla ja syödä hyvää kookosjogurttia hyvässä seurassa muiden herkkujen kera. Kirkontornin kello pimpottaa kymmentä. Olemme suunnitelleet iltapäiväksi retkeä Antibesiin ja seuraavaa päivää rannalla.
“Eihän täs ole vielä mikään hätä.” Edellispäivänä olimme sännänneet Ezen-bussiin heti yhdeksitoista.
“Ei niin. Me ollaan lomalla!”
“Pitäskö laittaa Spotifystä jotain musiikkia?”
Kaivelen edellisillan 70-luvun soittolistaa, ja laitan soimaan tunnelmamusiikkia, joka on kuin matkatoimiston mainoksesta.
“Demis Roussos”, toteaa Orvokki ja pyörittiää silmiään.
“Minust tää on hyvä biisi”, Miss H toteaa teemukiaan pidellen.
“Oota kun me näytetään sille, minkä näköinen se laulaja on”, Orvokki sanoo minulle. Hymyilen.


Aamupalan jatkot

Jossain kohtaa häviän terassilta levittämään käsivarsiin aurinkorasvaa, ja takaisin tullessani avaan jääkaapin. Törmään lähes täysin pyytämättä ja yllätyksenä ekana päivänä ostamaamme samppanjaan. Hmm…

 
The breakfast is just about to last a bit longer. 
The housekeeper has found the beverages.
 
 
 
 
Some flan, strawberries and champagne.
It’s holiday!
Forever and ever playing on the background…
In Finland, the 1st of May was predicted to be cold and rainy.
 


Kirkonkello kolkkaa kahtatoista. Miss H kertoo siskonsa antamista ravintolasuosituksista, ja Orvokki miettii, monelta illan Mestarien liiga -matsia pitäisi mennä katsomaan. Luen Imagea, ja ihmettelemme porukalla Jaren ja VilleGallen viiskytlukulaista parisuhdekäsitystä. “Onks teillä liian tiukat siimat”, viestitämme miehille Suomeen. “On, siksihän te ootte  4 kk vuodessa reissussa”, Miss H:n mies kuittaa takaisin. Naurattaa. Emme vieläkään olleet saaneet takapuoliamme ylös kotiterassin penkeiltä kuin korkeintaan hakeaksemme uuden pullon viiniä. 

“Huomaatteko te, kuinka rauhallinen mä olen, kun olen saanut aamulla jo käydä ulkoilemassa”, kommentoin.
“Totta, normaalistihan sä oisit tässä vaiheessa jo ihan hermostuksissasi, että koska me lähdetään jonnekin”, tytöt nauravat. 
Ehkä tosiaan tarvitsen tällaista vastapainoa lomalla. Ensin saan suunnitella päivät ja sitten opetella päästämään suunnitelmista irti.
“Mitä jos me mennäänkin huomenna Antibesiin ja istutaan nyt tässä terassilla?”
“Täähän on vähän kuin ranta.”
“Parempi kuin ranta. Ei tarvitse ostaa ylihintaisia limutölkkejä.”
“Niin, vaan voi hakea viiniä omasta jääkaapista.”
“Mä vaihdankin bikinit!” hihkaisen.
“Hei, nyt se pulu on taas tossa! Kato, ettei se mee noihin leivonnaisiin”, Miss H huudahtaa.
“Nyt! Hus!” karjahdan viattomalle luontokappaleelle ja tartun psykedeelisen kirjavaan lattiaharjaan, jota huidon vimmatusti ilmassa kuin paraskin linnunpelätti. “Pysyt siellä katolla!” Lintu lennähtää vastapäisen talon katolle, jossa sillä taitaa olla pesä. Sieltä se killittelee meitä muukalaisia. Voi toista.
“On tämäkin arkihaaste.”
“Mä en ole vielä päivittänytkään mun arkihaastetta Faceen”, Orvokki muistaa.
“Oisko tämä nyt sit tarpeeksi arkista?” kysyn ja kaadan kaikille valkoviiniä. 

Playlistiltä pyörähtää taas soimaan Demis Roussoksen Forever and ever. Orvokki virnuilee ja kaivaa artistin kuvan netistä. “Onks toi ukko ton näköi?!” Miss H ihmettelee ja nyrpistää nenäänsä. Orvokin kanssa nauramme. Arvasimme reaktion ihan oikein. Tämän jälkeen jokainen vastaantuleva parrakas hippi käynnistää päässä Demis-soundtrackin.
“No laitetaan seuraavaksi Lost in France.”

Aurinko jatkaa helottamista. Iltapäivällä, kun lähdemme kaupungille syömään, helottavat myös matkaseuralaisteni käsivarret. Seuraavana päivänä emme voineet istua auringossa, vaan pääsimme viileällä junalla Antibesiin etsimään varjoisia kujia ja pimeitä viinikellareita.

Mutta olipa ihana aamu. 

Oikeastaan kirjoitin tämän siksi, että tämän valossa saisi vähän energiaa sateisiin ja koleisiin päiviin koto-Suomessa.

About the author

Viihdyn kohteissa, jotka eivät ole ihan vielä turistien suosiossa, ja teen löytöjä tuttujen kaupunkien sivukujilta. Airbnb. Ystävät. Ruoka. Viini. Fiilistely. Tervetuloa mukaan!

18 Comments

  1. Pingviinimatkalaiset
    May 4, 2014 at 7:11 pm
    Reply

    Ah hitaat ja ajattomat aamut lomalla 🙂 Olisi ollut suorastaan terrassinne väärinkäyttöä jättää moinen tilaisuus käyttämättä. Mahtavan kuuloinen reissu teillä on ollut! -Milla

  2. Laura
    May 4, 2014 at 7:18 pm
    Reply

    Kiitos Milla! Samaa mieltä. Ja tiedän jo nyt, että kun jatkossa ajattelen Nizzaa, ajattelen juuri tuota leppoisaa aamua terassilla.

  3. Noora
    May 4, 2014 at 7:35 pm
    Reply

    Voih, alkaa tehdä mieli ulkomaille! Tosi kivasti kirjoitettu postaus. -Noora

  4. Laura
    May 4, 2014 at 7:55 pm
    Reply

    Kiitos! Tässä on itselläkin vähän semmoinen olo, että pitäisikö taas ensi vuonna mennä takaisin… Toisaalta Kreikka ja Kroatiakin houkuttelevat.

  5. Hepsu-CupcakesCocktails
    May 6, 2014 at 10:03 am
    Reply

    Sun reissukertomukset on aina yhtä hyvin kirjoitettuja ja viihdyttäviä! Ihan kuin olisin ollut puluna parvekkeen reunalla 😀

  6. Laura
    May 8, 2014 at 5:33 pm
    Reply

    Kiitos Hepsu! 😀 Parempi puluna parvekkeen reunalla kuin kärpäsenä katossa… (Hmm, cupcake oiskin ihanaa. Mikssi cocktailikin. Kiva nimimerkki.)

  7. IKILOMALLA
    April 27, 2016 at 6:34 am
    Reply

    Mä tykkään just tällaisista aidoista fiilistelypostauksista! Ihan kuin olisin lukenut luvun jostain hyvän mielen kirjasta. Tunteisiin oli helppo samaistua!

    Parasta lomailua on nautiskella pienistä hetkestä, suunnitella paljon ja sitten perua ne kaikki suunnitelmat, antaa tuulen näyttää suuntaa ja nautiskella rakkaiden seurasta hyvän juoman kera 😉

    Titta / IKILOMALLA

    • Laura
      April 27, 2016 at 8:18 am

      Kiva! Niin mäkin tykkään. 🙂

  8. Annika | Travellover
    April 27, 2016 at 12:58 pm
    Reply

    Hidas aamu on minulle lomalla kauhistus. Jos vätystelen puolille päiville kämpille, tuntuu, kuin koko päivä liukuisi ohi. Voin sallia sen itselleni vain, jos olen jossain kohteessa pitkään, mutta harvoin olen. Pitäisi ehkä alkaa opetella. ei maailmaa kuitenkaan kerralla kokonaan näe, edes sitä yhtä pientä kaupunkia tai kaupunginosaa edes.

    • Laura
      April 27, 2016 at 9:47 pm

      Annika, mä olen ollut vähän samaa kaliiperia, mutta kummasti viime vuosina olen rauhoittunut. Ehkä ikäkin on tehnyt tehtävänsä? 🙂 Loma ja matka on ne muistettavat hetket, ja usein muistan parhaiten juuri tällaiset yhdessä koetut asiat. Välillä ne tapahtuvat jossain maisemassa tai ravintolassa, välillä taas tällä lailla kotiterassilla.

  9. No ihan varmasti on täydellinen aamu <3 Tuo kattoterassi keittiön ikkunasta kulkevine portaineen on absurdiudessaan vaan niin ihana 🙂 Harmi kun kuvat eivät ole isompia – tekisivät kyllä kunniaa tunnelmalliselle aiheelleen <3

    • Laura
      April 27, 2016 at 10:09 pm

      Kiitos Erja! Arvaa vaan, montako kertaa löimme päämme absurdin akkunan yläpienaan! Ja älä muuta sano: mulla on alkuperäiset kuvat jossakin vanhan kovalevyn syövereissä.

  10. Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    April 28, 2016 at 10:42 pm
    Reply

    Mikä aamu! Mikä kaupunki! Ah, Nizza!

    Kyllä kelpaisi, kun katselee näitä tässä sateisessa Suomen keväässä. Nizza oli yksi meidän ensimmäisen seurusteluvuoden kohteita, ja sille on jäänyt erityinen paikka sydämeen. Meillä oli, tottakai, ihana matka sinne. Vastarakastuneet ja Nizza, ei sellainen yhdistelmä voi mennä pieleen.

    Pitääkin ehkä tästä inspiroituneena tsekkailla, saisiko sinne varattua parisuhdematkan taas piakkoin. <3

    • Laura
      April 29, 2016 at 7:08 pm

      Oih, kuulostaa ihanalta! Jospa taas ensi keväänä… 🙂

  11. Mika / Lähtöportti
    April 29, 2016 at 8:59 am
    Reply

    Kirjoitin vasta kuukausi sitten omaan blogiin aamuistani Antibesissa, siitä kun heräsin aina ennen muita ja kävin leipomossa ja torilla. Tarvitsen itsekin tuollaisia aamulenkkejä, jotta maltan nauttia hitaista aamiaisista ja kestän sen, ettei lähdetä heti liikkeelle. Ja mikä onkaan parempi paikka tuollaisille aamuille kuin Riviera! Nizzasta on hyviä muistoja, kun vietettiin siellä kaverin kanssa lomaa lähes 20 vuotta sitten, käytiin rannalla, juotiin halpaa viiniä, heiluttiin Cours Saleyan baareissa ja hukattiin Korsikalla paluuliput mantereelle. Nyt lasten kanssa rauhallinen Antibes tuntui täydelliseltä kohdevalinnalta.

    • Laura
      April 29, 2016 at 7:08 pm

      Mekin käytiin sitten seuraavana päivänä Antibesissa. Ja se oli myös tosi kivanoloinen paikka hengaukseen. Rantakin oli aika jees.

  12. Kohteena maailma / Rami
    May 1, 2016 at 9:20 pm
    Reply

    Itsellä tuolla seudulla tosiaan rauhallisista aamuista ei ollut tietoakaan. Herätyskelloa venytettiin viimeiseen saakka, jonka jälkeen pika-aamupalan jälkeen kohti golfkenttiä. Kierroksen jälkeen ruokailu ja iltaelämään, kunnes sama ralli toistui seuraavana aamuna 🙂

    Joskus kaveriporukalla reissussa on ollut tuollaisia rauhallisia aamuja, joissa kieltämättä on hyvät puolensa. Tosin itse en yleensä malta kovin mielelläni paikallaan pysyä 🙂

    • Laura
      May 2, 2016 at 6:56 pm

      No, jokainen makunsa mukaan. Mäkään en ole luonnostani paikalla pysyvää sorttia (onkohan kukaan matkabloggareista…? 🙂 mutta oikeassa seurassa rento hengaus on ihanaa. Ei sitä ehkä kahta päivää putkeen kuitenkaan.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *