Blog posts

Behind the scenes: ihana, kamala reissuvuosi 2016

Behind the scenes: ihana, kamala reissuvuosi 2016

California, Cuba, eskapismi, Havanna, Holbox, Japani, Kalifornia, matkakertomus, Moskova, omatoimimatka, Pacific Ocean, parisuhdematka, reppureissaus, Road Trip, Romania, San Francisco, Södermalm, Stockholm, Tallinna, Tokio, Transnistria, Tukholma, Turku, Ukraina, USA, Vuoden matkat

Siellä se vaan reissaa Japanissa ja Kaliforniassa, mutta blogiin ei ole kuukauteen ilmestynyt mitään. Mikä mättää? No minäpä kerron. Kaikki ei ole aina sitä, mitä päällepäin näyttää.

Tämä vuosi on ollut antoisa mutta myös rankka. Reissumielessä se on ollut kaikkien aikojen tapaus. Vuosi 2016 alkoi tunnelmallisessa Havannassa, jonka pimeällä kadulla sain uuden vuoden tansseista palatessani ämpärillisen vettä päähäni. Kuubalaisten mukaan veden heittäminen kadulla pesee vanhan vuoden pois ja antaa tilaa uudelle. Sitä se tottavie teki. Olin juuri ennen joulua irtisanoutunut palkkatöistä ja päättänyt siirtyä kokopäivätoimiseksi yrittäjäksi. Vähän pelotti, kantaisiko se vai loppuisivatko säästöt jo juhannuksena.

Yrittäjän arkea paratiisissa

Havannasta matka jatkui tammikuun alussa Meksikon Playa del Carmeniin ja ihanalle Holboxin paratiisisaarelle, jossa vietimme Alanmiehen, Villen ja Hannan kanssa muutaman helteisen löhöpäivän.

Holbox, Meksiko
Holbox, Meksiko

Tosin yrittäjän arki iski jo silloin, kun sain aamuisin selvitellä kotopuolen ongelmia muiden nautiskellessa aamupalasta ja levitellessä aurinkorasvaa. Reissu oli kuitenkin kaikkinensa antoisa – ja taas pantiin lapa jäähän ja nimi lehteen, kun seksihotellibloggaukseni päätyi Ilta-Sanomiin. Työni puolesta järjestän näkyvyyttä asiakkailleni, mutta kuinka onnistunkaan itse profiloitumaan ihan omituisilla agendoilla, kuten seksihotellien tai prinsessojen asiantuntijana! 🙂 Tein myös ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan blogiyhteistyöni F-Securen kanssa. Tietoturvapostaus on saanut kymmeniätuhansia ja taas kymmeniätuhansia lukijoita sekä lähes 5000 FB-tykkäystä, mikä on aika hienoa.

Itä-Euroopan teemavuosi

Keväällä saimme Airbnb-superhost-statuksen majoitettuamme niin runsaasti vieraita. Kevättä piristivät lyhyet reissut Tukholmaan (katso ravintola– ja shoppailuvinkit), Prahaan, Tallinnaan (“kuinka välttää vanhakaupunki“) ja Moskovaan (kolme erilaista teemapäivää ja parhaat vinkit oppaiden ulkopuolelta).

Punainen tori, Moskova
Punainen tori, Moskova

Aiemmin en ollut käynyt entisen itäblokin alueella Viipuria idempänä, mutta Moskovasta käynnistyi Itä-Eurooppa -teemamatkailu, joka jatkui kesäkuussa Villen kanssa kiertomatkalla Moldovan ja kommunistisen Transnistrian kautta Ukrainan Odessaan, Mustanmeren rannalle.

Bukarest, Romania
Bukarest, Romania

Odessa oli vuoden positiivisin yllätys, ja jälkiviisaina olisimme voineet viettää loppuloman siellä. Sen sijaan jyristimme painajaismaisen lähes 15 tunnin bussimatkan Ukrainan kärrypolkujen kautta Romaniaan. Moldovan rajanylitysasemalla pääsin kokemaan todennäköisesti Euroopan karmeimman vessan, jonka kohdalla paikalliset mammatkin nyrpistelivät nenäänsä. Tunsin itseni uudisraivaajaksi, kun syöksyin suun kautta hengittäen pimeään käymäläkammioon tamponi hampaiden välissä (kyllä!) ja yritin kännykänvalossa paikallistaa lainehtivalta betonilattialta reikää… Huh! No, elämyksiähän se matkailu on.

Kesäkuun alussa olin piipahtanut Brightonissa äidin enkunryhmän jo perinteeksi muodostuneella kevätretkellä.

Brighton Pier
Brighton Pier

Loppukesä sujui yhtä Tallinnan-matkaa lukuun ottamatta Suomen suvessa. Oli helteinen Ruisrock, oli riemukkaat Flow-festarit ja leppoisia kesäpäiviä mökillä. Kotona päivät kuluivat mm. Helsingin uusista nähtävyyksistä kuten Löylystä tai Altaasta nauttien.

Ruisrock 2016 alkaa
Ruisrock 2016 alkaa
Mökki, Itä-Uusimaa
Mökki, Itä-Uusimaa

Vastoin pelkojani olin yrittäjänä saanut raavittua sen verran rahaa kokoon, että kun Ville kysyi mahdollisuuksiani lähteä marraskuussa Kaliforniaan katsomaan presidentinvaaleja ja matkustamaan Pacific Coast Highwayta pitkin, päätin hyödyntää yrittäjänvapauteni ja varata lennot. Siitäkin huolimatta, että palaisimme vain viikkoa aiemmin Japanista, jossa juhlisimme isommalla porukalla Villen nelikymppisiä. Mietin, että Kaliforniassa voisin myös tehdä vähän töitä ja tavata ihmisiä.

Matkaseuran valinta…

Tiedän, että moni lukijani ihmettelee, miksi reissaan aina Villen tai muiden kanssa, kun kuitenkin olen naimisissa toisaalla. Mutta rehellinen vastaus on, että mieheni ja mun matkakohdekiinnostukset ovat olleet melko erilaiset. Kesän aikana aloimme miettiä, miten erilleen polkumme ovat vieneet sen viiden vuoden aikana, kun olemme asuneet Suomessa. Joku ystävä heitti ilmoille ajatuksen, pakenenko jotain, kun olen ”koko ajan” reissussa. En mielestäni, mutta ajatus jäi itämään. Olenko onnellinen näin?

Kohti Valko-Venäjää
Kohti Valko-Venäjää

Syyskuussa Itä-Eurooppa-teema sai puolivahingossa jatkoa, kun olin työmatkalla Valko-Venäjällä. Ajoittain se tuntui kuin olisi ollut aikamatkalla Neuvostoliitossa. Siellä Belarussian perukoilla Gomelissa vaelsin illalla hämärässä rantapuistossa ja mietin. Joskus asiat näkee selvemmin vähän kauempaa.

…ja ne vaikeat päätökset

Puoltatoista viikkoa ennen odotettua Kioton- ja Tokion-matkaa päätimme erota. Lensin Kiotoon Miss Heinämaan ja hänen miehensä seurassa vähän sekavin fiiliksin.

Kioto, Japani
Kioto, Japani

Tokiossa mies liittyi seuraamme, olihan matkasta päätetty jo keväällä. Tuntui jotenkin absurdilta postailla Facebookiin kuvia Shibuyan risteyksen valomerestä ja Tokion skylinen äärellä nautituista samppanjoista, kun todellisuudessa kuvanottohetkellä riideltiin. Ekan illan räjähdyksen jälkeen viikko yhteisessä Airbnb:ssä sujui lopulta kuitenkin hyvin. Molemmat pääsivät avaamaan fiiliksiään (kiitos Miss Heinämaa, Sami ja Ville!) ja saivat myös muuta ajateltavaa. Pojat jopa tempaisivat ja kävivät valloittamassa Fuji-vuoren! Tokio-viikon kruunasivat Villen Lost in Translation -teemaiset nelikymppiset, joita juhlistin vaaleanpunaisessa peruukissa kuin Scarlett Johansson konsanaan.

Park Hyatt Hotel, Tokio
Park Hyatt Hotel, Tokio

Viisi päivää kotiinpaluun jälkeen matka jatkui San Franciscoon, ja 15 tunnin aikaero Tokioon auttoi ymmärtämään, miksi Lost in Translationissa ollaan niin jetlagissa. Ensimmäinen viikko sujui Villen ystävien olkkarin lattialla bunkaten ja vaaleja ihmetellen sekä muita suomalaisia tavaten.

Mission, San Francisco
Mission, San Francisco

Road trip Kaliforniassa

San Franciscosta ajelimme kolme päivää Pacific Coast Highwayta Los Angelesiin. Katselimme majakoita, Tyynenmeren tyrskyjä ja merileijonia. Vaikka matka oli unelmien täyttymys, tuntui, etten kyennyt nauttimaan siitä kuin puolittain. Asiat Suomessa painoivat mieltä. Alkoi myös hirvittää, paljonko ero muuttoineen veisi rahaa. Vaikka pystyinkin tekemään Kaliforniassa töitä, rahaa tuntui kuluvan hurjaa vauhtia.

Pigeon Point, Kalifornia
Pigeon Point, Kalifornia

Hajamielisyydestä kertoo, että olin varannut Los Angelesin Airbnb:stä vahingossa yhden päivän liian vähän. Onneksi asunto oli vapaa vielä viimeisenäkin päivänä. Monena aamuna istuin ihastuttavalla patiollamme Hollywoodin kukkuloilla kaupunkia ihaillen. Näennäisestä levollisuudesta huolimatta ajatukset olivat kuitenkin yhtä sekamelskaa. Viimeisenä viikonloppuna toivoin jo, että matka päättyisi. Tiesin, että Suomessa olisi edessä asunnonhaku. Ja niin kävi. Käytännössä pakkasin osan vaatteista suoraan matkalaukusta muuttolaatikkoon. Nyt olen asunut uudessa kodissa pari viikkoa. Elämä jatkuu vaikkakin erilaisena.

Koska on perillä?

Ihmiset sanovat, että olen rohkea. Ryhdyn yrittäjäksi. Reissaan pöhköihin paikkoihin. Sitten vielä eroan ja muutan yksin. No, jos rohkeus on sitä, että tekee vaan vaikka pelottaa, niin sitten varmaan olen. Ei mulla ole varaa jättää elämää elämättä, jäädä työpaikkaan tai parisuhteeseen vain, koska ulkoisesti mikään ei näytä olevan vialla. Olin saavuttanut työuralla sen, mitä olin opiskeluaikana haaveillut, mutta se ei ollutkaan unelmien täyttymys. Parisuhteen päättymiseen ei lopulta liittynyt draamaa. Miehen sanojen mukaisesti ”joskus suurinta rakkautta on antaa toisen mennä”. Se on haikeaa ja surullista 12 vuoden jälkeen, mutta kuten millä tahansa matkalla, myös siellä on koettu hienoja asioita. Mies opetti mut lumilautailemaan, hänen ansiostaan lähdin sukelluskurssille Indonesiaan ja meillä oli hauskat vuodet Tukholmassa yhteisessä työpaikassa. Ilman hänen kannustustaan en ehkä olisi edes uskaltautunut yrittäjän taipaleelle.

Optimistisesti uskon, että elämällä on vielä hienoja asioita ja seikkailuja tarjota. Yksin ja toivottavasti myös yhdessä jonkun kanssa. (Ehkä jopa muunkin kuin luottoreissukumppanini Villen… :)) Sen kun ottaa reppunsa ja lähtee jatkamaan matkaa.

Ja niin mä sitten tein. Olen tottunut sopeutumaan ja rakentamaan kodin aina uudelleen – olemmehan muuttaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana peräti kuusi kertaa. Ja loppujen lopuksi seinät ovat vain seiniä. Ihmiset, matkakumppanit, tekevät kodin.

Perillä oleminen on ennen kaikkea mielentila. Ja musta tuntuu, että olen vielä tien päällä, matkalla jonnekin. Toivottavasti ennen pitkää kotiin.

Missä se nyt sitten onkaan.

Perillä. Siltä ainakin tämä pariskunta näytti Tyynenmeren rannalla marraskuussa. Tämä kuva on menossa tammikuussa Matkamessuille Travel Bloggers Give Back -hyväntekeväisyystempaukseen.

About the author

Viihdyn kohteissa, jotka eivät ole ihan vielä turistien suosiossa, ja teen löytöjä tuttujen kaupunkien sivukujilta. Airbnb. Ystävät. Ruoka. Viini. Fiilistely. Tervetuloa mukaan!

23 Comments

  1. Kohteena maailma / Rami
    December 26, 2016 at 10:34 pm
    Reply

    Upea, rohkea ja mukaansa tempaava kirjoitus reissuvuodesta ja elämästä. Voimia! Koti löytyy kyllä, kun sen aika on.

    • Laura
      December 26, 2016 at 10:38 pm

      Kiitos Rami! Niin pitää itsekin uskoa. 🙂

  2. Annika | Travellover
    December 27, 2016 at 2:15 am
    Reply

    Elämässä on. Kaikkea. Näyttää siltä, että kyllä se sinuakin kantaa. Ihanaa vuotta 2017!

    • Laura
      December 27, 2016 at 7:32 am

      Älä muuta viserrä. Kiitos Annika!

  3. Milla - Pingviinimatkat
    December 27, 2016 at 2:32 am
    Reply

    Voin uskoa, että kulisseissa on todella myrskynnyt tunnetasolla. Rohkeutta on myös jakaa nämä kokemukset täällä blogin puolella <3 Kiitos tästä postauksesta siis. Harvoin elämä on niin täydellistä, kuin mitä sitä blogin kautta voisi kuvitella. Erityisesti matkablogeissa, kun jaetaan muutenkin vähemmän sitä arkea ja jokapäiväisiä asioita. Viime tammikuussa julkaisin matkat jotka eivät koskaan päätyneet blogiin. Tämän vuoden jälkeen voisin inspiroitua tästä sinun postauksesta ja päästää ilmoille läjän asioita mitä meidän kulisseissa tapahtui. Kunhan nyt ensin päästään kotiin täältä reissusta mihin lähdettiin tuulettumaan ja valohoitoon 😉

    • Laura
      December 27, 2016 at 7:31 am

      Kiitos Milla! Totta, markablogeissa erityisen helposti saa maalailtua kaikkea muuta kuin arjen tuskaa… Vaikka ihanan rehellistä puhetta on onneksi kuulunut sieltä teidänkin suunnalta. 🙂 Täytyykin käydä tsekkaamassa toi viime tammikuun postaus.

  4. Elina | Vaihda vapaalle
    December 27, 2016 at 9:08 am
    Reply

    Hieno ja elämän makuinen, rehellinen postaus. Välillä elämässä vain on tehtävä isoja päätöksiä, vaikkei se mukavalta tuntuisikaan. Toivottavasti tuleva vuosi tuo paljon onnea mukanaan! 🙂

    • Laura
      December 27, 2016 at 9:39 am

      Kiitos samoin Elina! <3

  5. Henna / Kulkutautiset
    December 27, 2016 at 2:27 pm
    Reply

    Kauniisti kirjoitettu, aito teksti vaikeasta aiheesta. Toiset vuosista ovat merkittävämpiä kuin toiset, ja 2016 epäilemättä ei sinulta koskaan unohdu, niin hyvässä kuin pahassa. Tai no… eivät ne vaikeatkaan asiat välttämättä pahoja ole, vaan nimenomaan vaikeita, mutta saattavat kuitenkin johtaa hyvään. Samoin optimistina uskon, että elämällä on sinulle valtavasti tarjottavaa, ja että tulevaisuudessa sellaiset ovet aukeavat, joiden olemassaoloa et edes osaa tällä hetkellä kuvitella.

    Tasaisempia vesiä tulevalle vuodelle ♥

    • Laura
      December 27, 2016 at 5:27 pm

      Olipa tosi kauniisti sanottu, kiitos Henna! <3 Olen samaa mieltä, että vaikea asia saattaa johtaa johonkin hyvään.

  6. Anna | Muuttolintu.com
    December 28, 2016 at 8:04 am
    Reply

    Komppaan edellisiä kommentoijia, hieno ja rohkea teksti, vaikka ei varmaan ollut se helpoin kirjoitettava. Aikamoinen vuosi tosiaan, niin hyvässä kuin pahassa. Hienoa, että uskalsit avata niitä kulisseja ja näyttää, mitä kuvien takana on piilossa. Aitoa elämää, mikä ei tosiaan ole aina sitä pelkkää hymyä, mitä kuvissa näkyy. Ja elämällä on varmasti vielä loputtomasti tarjottavaa, siitä ei ole epäilystäkään. Eli tsemppiä ja voimia ensi vuodelle!

    • Laura
      December 28, 2016 at 8:09 am

      Itse asiassa oli kyllä lopulta tosi helppo kirjoittaa, mutta julkaisuvaiheessa alkoi mietityttää, onko tämä nyt liikaa… 🙂 Ei kuitenkaan. Kiitos Anna ja hyvää uutta vuotta myös sulle!

  7. Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    December 28, 2016 at 11:03 am
    Reply

    Suurin osa ihmisistä häpeää asioita, jotka normisti nähdään epäonnistumisina, eikä halua puhua niistä. Parasta tässä postauksessa on se, ettet selvästi ajattele, tai halua ajatella niin ja jaat kokemukset kanssamme. Se on yksi osa kriiseistä selviytymistä.

    Joskus asiat eivät mene kuten on ajateltu ja on vahvuutta ymmärtää se ja tehdä asian suhteen päätöksiä. Harva kirjoittaa myöskään kulisseista. Itse olen halunnut ajatella niin että niistäkin kirjoittaminen auttaa muita ymmärtämään ettei mikään ole täydellistä ja kaikella on hintansa – ja siksi kirjoittanut blogiinkin postauksen “Kaikki mistä riideltiin” maailmanympärimatkan riidoista. Ilman ei vuotta selvitty.

    Reissuja ehti kuitenkin vuoden mittaan sinullekin kertyä aimo määrä, ja ihania kohteita. Taisitte nukkua samalla ilmatäytepatjallakin eräässäkin kohteessa missä mekin reilu vuosi sitten nukuttiin. 🙂 Elämä ei taida koskaan olla valmis, noin ylipäänsä mutta matkailunkaan suhteen. Aina on siis enemmän edessä kuin takana.

    Mahtavaa vuotta 2017 sinne! <3

  8. Virpi
    December 28, 2016 at 10:52 pm
    Reply

    Kovin samoja kokemuksia omasta elämästä parin vuoden takaa, joten symppaan ja emppaan kovasti täällä ruudun takana. Mutta matka jatkuu ja kuten elämällä on tapana, koskaan ei tiedä, milloin se yllättää myös positiivisesti 🙂

    • Laura
      December 29, 2016 at 10:24 am

      Kiitos Virpi. Juuri näin. 🙂

  9. Alanmies
    December 29, 2016 at 12:04 am
    Reply

    Hiukan ristiriitaisin tuntein luen tätä postausta (minä olen päättyneen suhteen se toinen osapuoli, Alanmies). Tekstistä välittyy fiilis, että vain Laura teki isoja päätöksiä ja minä jäin kuin nalli kalliolle, yksin. Totta on, että minä olisin meidän suhteelle antanut vielä mahdollisuuden mutta toista ei voi pakottaa olemaan. Ja päätös syntyi kuitenkin yhdessä ja yritämme saada nämä erojutut hoidettua mahdollisimman järkevästi. Parempi kuitenkin näin, kuin pitkittää “kärsimystä”.
    Tykkään Lauran tyylistä kirjoittaa, blogia on mukava lukea, myös silloin kun en ole ollut mukana. Ja miksi en ole ollut mukana? No syitä on: aika, raha, ei kiinnosta tai esim. se, että preferoin aktiivilomia kaupunkilomien sijaan. Emme kuitenkaan sitten olleet toistemme luottomatkakumppaneita vaikka monta vuotta sille mahdollisuus annettiin. Ehkä me emme koskaan olleetkaan, kuka tietää…
    Itse toivon Lauralle pelkkää hyvää ja että pysymme ystävinä. Yhteisiä matkoja ja mahtavia muistoja meilläkin on melkoisesti.
    ps. toivottavasti jokin ip-lehti ottaa tästä kopin ja tekee jutun (kohta entinen aviopari setvii suhdettaan blogin kautta) 😉

    • Laura
      December 29, 2016 at 10:20 am

      <3

  10. Maarit
    December 29, 2016 at 9:16 am
    Reply

    Kyllä minäkin sinua rohkeaksi tämän lukemani perusteella sanoisin! Upea reissuvuosi selvästi takana, ja matkoja olet tainnut tehdä tosiaan monellakin tasolla. Hienoa, että olet uskaltanut! Mielenkiintoista lukea näin avointa postausta, ja mukava seurata jatkossa, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Ihanaa tulevaa vuotta!

    • Laura
      December 29, 2016 at 10:25 am

      Kiitokset kauniista kommentista, Maarit! Ja ihanaa tulevaa vuotta myös.

  11. Teea | Curious Feet
    January 12, 2017 at 8:25 pm
    Reply

    Hyvin tiivistetysti sanoen; olipa rohkea, ajatuksia herättävä teksti. Ero pitkästä parisuhteesta on merkittävä ja tunteita herättävä muutos, mutta uskon, että kaikki käänteet elämässä ovat hyviä ja oikeita. Tsemppiä ja onnea molemmille uuteen elämänvaiheeseen!

    • Laura
      January 12, 2017 at 9:02 pm

      Kiitos Teea! Kivasti sanottu ja niin mäkin kyllä uskon.

  12. Jenna / With huge passion for life
    January 13, 2017 at 3:34 pm
    Reply

    Upea teksti <3

    • Laura
      January 15, 2017 at 11:13 am

      Kiitos Jenna!

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *