Blog posts

Itä-Eurooppa, vol. 4: Odessa beach club party (ja liian monta cocktailia)

Itä-Eurooppa, vol. 4: Odessa beach club party (ja liian monta cocktailia)

Odessa, reppureissaus, Ukraina

Lillun laineilla. Joka puolella on vain mustaa vettä ja pääni yllä tähtitaivas. Meri tuntuu lämpimältä, mutta aallot ovat aika kovat ja suolavettä menee suuhuni. Onneksi tämä Mustameri ei ole niin suolainen kuin normaali meri.
Hmm. Taisin ajatella näin jo päivällä.
Jäävätköhän ne tässä pinnassa kelluvat pienet vihreät levät rannekoruun kiinni, mietin. Pimeällä rannalla seisoo pari ihmistä ja heiluttaa. Elektroninen musiikin jumputus kuuluu ihan läheltä.
Tunnen kuinka vesi imeytyy nahkaisiin bilekorviksiini. En näköjään ole riisunut niitä. Vaatteet kyllä jäivät rannalle. Toppi ja uusi putiikista ostettu mekko ja sandaalit.
Rannalla on pimeää.
Meressä on pimeää.
Aalto heittää taas vettä suuhun.
Ei tämä taida kovin järkevää olla.
Ville ui vieressäni ja osoittaa rantaan päin. Ehkä pitäisi pulikoida siihen suuntaan.
Mitä helvettiä minä teen meressä keskellä yötä anyway?

Se toisenlainen Odessa

Odessan matkan toiseksi viimeisenä iltana olimme törmänneet Vladimiriin, joka oli “international model” ja lupasi hoitaa meidät seuraavana päivänä eli juhannusaattona Mantra-nimisen beach clubin VIP-avajaisiin. Edelliset päivät olimme lojuneet vain Lanzheronin vanhalla rannalla ja patsastelleet kaupungilla. Vladimir lähetti vielä Facebookissa erikseen viestiä ja vaati meitä viettämään viimeisen päivän ennen illan bileita Ibiza Beach Clubilla (“se on Itä-Euroopan hienon rantaklubii”) ja Arcadia-nimisellä ostoskadulla.
“Ostoskatu kuulostaa hyvältä – nimittäin mitä mä laitan illalla päälle?” tohotin Villelle. Hän oli ostanut edellispäivänä Odessan keskustasta italialaisen designer-paidan, jolle tuli nyt käyttöä. Minä olin puolestani hankkinut tavaratalon alennusmyynnista See by Chloén sandaalit. “Mutta mä tarviin alaosan. En mä tällaisissa nuhjuisissa sortseissa voi lähteä, jos teikäläisellä on designer-paita”, toitotin. Reppureissulle lähtiessä ei tullut mieleen, että joutuisi edustustilaisuuteen. “Mennään vaan ostoskadulle. Mun pitäs ostaa uikkarit”, VIlle sanoi. “Ai sellaiset kittanat Speedot?” mä kiusasin. “Niin. Tai sitä hyvää kroatialaista Aqua-merkkiä.”

Hurautimme neljän kilometrin matkan Bond-taksilla. Nyt olimme oivaltaneet, että Bond-sovellusta käyttivät kaikki. En tosin saanut sitä toimimaan suomalaisella liittymällä, mutta aamupalalla meitä oli palvellut englantia puhuva tarjoilija, ja saimme häneltä apua.

Taksi pudotti meidät ostoskadun päähän. “Vautsi vau, täällä ei kyllä ole itäblokista jälkeäkään”, ihailin lasipintaisia taloja sekä värikkäitä kauppoja ja ravintoloita. Arcadia-kadulla tuntui kuin olisimmekin Italiassa. Ja yhtä modernilta näytti Ibiza Beach Club. Pientä pääsymaksua vastaan pääsimme nauttimaan tyylikkäästä allasalueesta ja hiekkarannasta. Iltapäivällä oli rauhallista, mutta voin vain kuvitella, millainen meno on ilta-aikaan.

FullSizeRender (50)
Juhannuscocktailit Finlandia-vodkasta toki!
FullSizeRender (49)
Tunnelma nousujohteinen…
FullSizeRender (55)
…mutta olipa kuinka upea beach club hyvänsä, jokin kavaltaa, että ollaan idässä. 🙂

Juhannus Mantra Beach Clubilla

Beach Clubilla nautittujen cocktailien jälkeen tunsin olevani valmis tekemään nopeita ostopäätöksiä. Kipitimme Arcadian ostoskeskukseen, ja ekan kerroksen putiikista – joka oli täynnä italialaisia naisten merkkivaatteita – löysin mustan hameen, joka sopi täydellisesti iltalookiin. Lounaan kautta hotellille, suihku, ukrainalainen skumppa auki ja valmistautumaan iltaan.

FullSizeRender (40)
Onpas komeaa porukkaa…. Vielä viimeinen selfie ennen bileitä.

Ja taas Bond-taksiin. Nyt huristelimme kuin vanhat tekijät takaisin Arcadialle. Lampsimme juhlatunnelmissa kohti Mantra Beach Clubia. Tyylikäs terassi ole rakennettu veden päälle, ja joka puolella oli kauniita nuoria naisia ja valkoisia ilmapalloja. “Toivottavasti me sitten ollaan sillä listalla”, mutisin. Olimme me! Henkilökunta ohjasi meidät peremmälle sohvaryhmälle, ja tilasimme samppanjaa. Suomalaisina olimme tietenkin ensimmäisten joukossa, vaikka olimmekin saapuneet yli tunnin alkamisajan jälkeen.

“Hauskaa juhannusta! Cheers!
“Täällä Odessassa on ollut niin mahtavaa, että olisikohan pitänyt vaan perua se viimeinen etappi Bukarestiin ja olla täällä loppuloma… Kai täältäkin saisi lentoja kotiin?”, Ville mietti.
Kieltämättä siinä lempeästi hämärtyvässä kesäillassa Mustanmeren yllä seuraavan päivän kymmentuntinen bussimatka ei houkutellut. (Onneksi emme vielä tienneet, että matka venyisi 15 tunnin mittaiseksi.)

FullSizeRender (51)
Mantra Beach Club – kun bileet olivat vasta alussa.
FullSizeRender (52)
Joka puolella valkoisia ilmapalloja.

Porukkaa alkoi valua lisää, ja Vladimir ystävineen saapui. Halasimme. Kaverit olivat kotoisin Briteistä ja jostain Keski-Euroopasta. Mikä parasta, he puhuivat englantia! Siirryimme terassilta värivaloin valaistulle uima-allasalueelle. Dj oli aloittanut. Aika hyvää musiikkia. Ville toi lisää juotavaa. Juttu luisti uusien tyyppien kanssa. Räpsimme selfieitä. “Missä Irina on”, kysyin Vladimirilta hänen edellisillan seuralaisestaan. “Ei se tullut tänään”, hän sanoi, ja jostain ilmestyi simpsakka blondi kiehnäämään hänen kylkeensä. Käteeni ilmestyi uusi drinkki.

FullSizeRender (56)
Merry Midsummer!
FullSizeRender (54)
Hyvää musaa Odessan yössä. Voisi juhannuksen huonomminkin viettää.
IMG_3598
Vladimirin kanssa poolilla.

“Mulla on kuuma. Mä haluan uimaan”, sanoi Vladimir ja lähti suunnistamaan rannalle. “Hei, mä haluan kanssa uimaan, mennään!” huikkasin ja lähdimme VIllen ja blondin kanssa Vladimirin perään. Jätimme värivalot ja musiikin taaksemme ja suuntasimme pimeälle rannalle. Seurasimme isäntämme esimerkkiä ja heitimme vaatteemme pimeässä viileille aurinkotuoleille. Blondi ja joku poika jäivät vahtimaan niitä, ja me syöksyimme mereen. Ja siinä sitä sitten lilluttiin, kuten alussa kerroin.

Oliko se nyt sitten viisasta? Jälkikäteen ajateltuna aika monta cocktailia ja skumppalasillista oli päivän aikana kumottu. Onneksi aallokko ei ollut kovempi, niin emme päätyneet juhannuksen tilastomerkinnäksi.

FullSizeRender (53)

Uimareissun jälkeen olo ei ollut kovin piristynyt. Tungin joukon mukana lavan eteen, jossa lippispäinen pitkätukkainen DJ piti bileitään. Mistä tää porukka tuli? Tanssin. Värivalot vilkkuivat. Missähän Ville on? Istuin jonnekin. Hetken päästä tajusin, että kävelen Villen kanssa käsikynkkää samppanjabaarin läpi ja kadulle. “On aika lähteä”, Ville totesi.  Yritin vielä kadulla nykiä jonnekin musiikin suuntaan, mutta huomasin kai sen turhaksi. Seuraavassa kohtauksessa Ville jonotti grilliltä ruokaa ja minä istuin grillin portailla. Sitten taksissa.  Sängyssä havahduin. “Meillä on check-out huomenna! Pakko herätä kympiltä viimeistään. Voi helvetti.” Väänsin kännykän soittamaan ja nukahdin.

Eikö juhannusyönä pitäisi loikkia alasti kasteisella pellolla? No minäpä olin käynyt loikkimassa alasti Mustassameressä.

Hyvää huomenta! Bussimatka odottaa…

Kun kello aamulla soi, oli krapula ja jano. Ville näpräili kännykkäänsä ärsyttävän muina miehinä. Edellisilta ei näköjään tuntunut missään. Mokoma robotti.
“Kiitos kun toit mut kotiin. Kerran näinkin päin”, mutisin.
“Ai kerran?”
“Niin. Mulla on kyllä kännykällä julkaisematonta kuvamateriaalia teikäläisestä, joten älä yritä. Missä täällä on vettä? Ei kyl yhtään huvita se bussimatka.”
Tässä oltiin taas erään reissuilmiön äärellä: Minkä takia viimeisenä iltana päätyy juhlimaan niin, että pitää seuraavana päivänä matkustaa huonon olon vallassa? Ei ollut ensimmäinen kerta, eikä ehkä viimeinenkään. Onko se niin, että vasta silloin huomaa hauskanpidon mahdollisuuksien olevan rajalliset ja yrittää kompensoida tilannetta ottamalla pari cocktailia lisää?
“Niin, oisko pitäny jäädä vielä tänne?”, Ville kysyi.
“No se on liian myöhäistä nyt. Äkkiä se kymmenen tuntia menee. Ollaan kuitenkin vielä tämän vuorokauden puolella Romaniassa.”
Olisimmepa tienneet.
Onneksi emme tienneet.

(Bussimatkasta voit lukea lisää tästä aiemmasta postauksesta.)

About the author

Viihdyn kohteissa, jotka eivät ole ihan vielä turistien suosiossa, ja teen löytöjä tuttujen kaupunkien sivukujilta. Airbnb. Ystävät. Ruoka. Viini. Fiilistely. Tervetuloa mukaan!

14 Comments

  1. Elina | Vaihda vapaalle
    August 28, 2016 at 7:01 am
    Reply

    Haha 😀 Yritän kyllä itse viimeiseen asti vältellä siirtymistä edeltävänä iltana bilettämistä, mutta joskus vaan on niin kivaa! Harvemmin me kyllä reissun päällä erityisemmin biletetään, mutta on sitä tullut muutama krapulainen aamu matkallakin viettyä, joten tiedän tunteen. Näyttää kyllä oikein kivalta paikalta tuo Beach Club!

    • Laura
      August 29, 2016 at 8:11 am

      Joo, ja oli juhannus ja kaikki muut syyt… 🙂 Beach Club on tosiaankin varmaan makee päiväsaikaan myös.

  2. Ehheheee, miten hauskasti kerrottu 🙂

    Voin lohduttaa sillä, että ei meistä kukaan muukan opi sitä viimeisen illan repäisyn salakavaluutta seuraavan aamun reissusuunnitelmille… Nimim. On tässä lentojakin sen vuoksi missattu… 🙂

    • Laura
      August 29, 2016 at 4:24 pm

      Ihanaa Erja! Hyvin lohdullista. : D

  3. Mika / Lähtöportti
    August 30, 2016 at 11:30 am
    Reply

    Mainio tarina! Vaikuttaa hyvältä paikalta viettää juhannus ulkomailla. Nykyään lasten kanssa reissatessa jää öiset juhlinnat väliin, mutta muistan erään auringonnousun Madridissa, kun piti yrittää ehtiä vielä hetkeksi nukkumaan ennen bussimatkaa. Mutta se oli vain säälittävä alle viiden tunnin pätkä ilmastoidussa länsieurooppalaisessa bussissa 😀

    • Laura
      August 30, 2016 at 11:41 am

      😀 Vai säälittävä… Joo, Odessa oli kyllä oiva paikka juhannuksenviettoon.

  4. Kohteena maailma / Rami
    September 1, 2016 at 3:02 pm
    Reply

    Aijai, tässäpä Juhannuksen viettoa parhaimmillaan! Upen näköisiä clubeja ja varmasti mielenkiintoinen matkakohde 🙂 Tykkään sun reissukohteista ja asenteesta – rock!

    • Laura
      September 2, 2016 at 11:45 am

      Haha, kiitos Rami! 😀

  5. Annika | Travellover
    September 2, 2016 at 9:57 am
    Reply

    Itä-Eurooppaa tuntemattomalle tulee usein yllätyksenä, että siellä voi olla vaikka mitä, vaikka juuri merkkiliikkeitä, joillaisia ei vaikka Helsingissä todellakaan ole. Näemmä tykkäävät myös juhlia. 🙂 Olen ollut vähän huono yöelämän etsijä, ja ehkä tuonnekin armotta liian vanha, mutta jos Odessaan joskus päädyn, ehkä etsin tuon paikan käsiini. Edellisistä allasbileistä onkin vierähtänyt jo aikaa. Ja lupaan olla seuraavana päivänä lähtemättä 15 tunnin bussimatkalle.

    • Laura
      September 2, 2016 at 11:44 am

      Niin, sitä aina jotenkin hämmästyy, että ihmisillä ympäri maailman on kuitenkin aika samanlaiset mielihalut. Ja erittäin hyvä lupaus! 🙂

  6. Henna /suurin onni
    September 2, 2016 at 8:36 pm
    Reply

    Tämä postaus on ihan aarre, hymyilytti nimittäin tosi muikeasti tätä lukiessa! Niin taitavasti kirjoitettu, että oikein todella tavoitti tuon nousuhumalaisen sekaisen olon 😀 Ja paikkakin näyttää aika mukiinmenevältä. Tuota bussimatkaa en tosin kadehdi.

    • Laura
      September 8, 2016 at 7:27 pm

      Hah, voi kiitos Henna! Ja todellakin, bussimatkaa ei kande kadehtia. Paitsi että sen aikana ehti kyllä jo krapulakin hälvetä… 🙂

  7. Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    September 2, 2016 at 9:09 pm
    Reply

    Ihan mahtava tarina! Voi että, tää on sitä reissujen suolaa oikein. Mua jäi ihmetyttämään että mistä te ton Vladimirin oikein bongasitte? Se kuulostaa aika hyvältä catchiltä, jos mielii päästä VIP-bileisiin. 😀

    Oikeasti nää reippaanlaiset rymykeikat on välillä kyllä niin hauskoja, mutta harmi että niistä joutuu maksamaan kalavelatkin. Ja vuosi vuodelta pahemmat. En oikein käsitä miten joskus on ollutkin tietyissä piireissä tapana vetää kamalat tumut aina lentoa edeltävänä iltana. Enää siihen ei kykenisi. 🙂 Ja varsinkin näissä itä-Euroopan maissa se on aika hasardia. Terveisiä vaan eräältäkin Latvianreissulta…

    • Laura
      September 8, 2016 at 7:29 pm

      Me bongattii Vladimir kadulta (kirjaimellisesti!) kun hän auttoi meitä tilaamaan taksin. Edeltävässä postauksessa oli siitä enemmän. Ja todella, todella samaa mieltä noista kalaveloista! Huh huh… En myöskään voi tajuta, miten joku ehdoin tahdoin haluaa krapulassa lentämään. Olenpa vanha ja viisas. 😀

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *