Blog posts

Last Christmas – joulutervehdys Chamonix’sta

Aiguille du Midi, Alpit, chamonix, Joulu, kaverijoulu
Nyt kun tätä kirjoitan, on jo viides päivä Ranskassa ja jouluaattoaamu. Kirsi, Outi ja veljeni ähersivät vielä hetki sitten monoja jalkaansa ja lähtivät nyt bussilla Grands Montetsin aamulumille. Mökiin edestä Chamonix Sudista kulkee bussi tunnin välein, joten pitää hieman tähdätä, jos ei halua turhaan nököttää tien varressa tuijottamassa alppitaloja ja vuorenhuippuja. Alanmies, Tommi ja Hanna juovat kanssani aamukahvia olohuoneen pitkän pöydän ääressä. Naapurissa asuva ystävämme Maija piipahti kylään ja hakemaan autonsa, jota lainasimme eilen. Loput loikoilevat vielä huoneissaan. Onpa leppoisaa – kunnon vuoristolomaa. 

Olemme täällä Airbnb:n kautta vuokratussa Chalet Mammothissa. Kuuden makuuhuoneen mökissämme on kolme kerrosta, ja meidän yläkerran makkarin kattoikkunasta näkyvät vuorenhuiput. Niitä on hauska tuijotella, kun aamulla herää. Terassin paljusta voi tiirailla Chamonix’n korkeimmalle huipulle Aiguille du Midille, ja keittiön ikkunasta näkyy suloinen naapurin piparkakkutalo. Kolme päivää on hurahtanut nopeasti: sunnuntaina ja eilen mäessä, toissapäivänä maisemaretkellä Aiguille du Midillä ja eilen illalla vielä Sveitsin Martignyssä joulumarkkinoilla. Kyllä täällä joulufiiliksen saa, vaikka kinkuntuoksu puuttuukin. Eipähän tarvitse vääntää kättä kinkun oikeasta paistotavasta! 

 


“Helsingissäkin on näköjään valkea joulu”, Alanmies toteaa koneen äärestä. 
“Mutta siellä ei ole vuoria”, sanoo Maija. 
Alpeilla on tänä vuonna poikkeuksellisen vähän lunta. Sen vuoksi Chamonix’ssakaan ei ole kuin muutamia rinteitä auki. Aluksi harmittii, mutta kun olimme sunnuntaina päräyttäneet poikien kanssa Grands Montetsin 3300 metristä taukopaikalle, en voinut kuin olla samaa mieltä Jyrkin kanssa: “Kaikesta voi viisastella, mutta kun kolme kuukautta on vetänyt pimeessä ja sitten saa vetää arskat naamalle, niin ei tarvi valittaa.” Ja aurinkoa on totta vie riittänyt. 

Orvokki liittyy seuraan keittiöstä aamupalalautanen kourassaan ja änkeää viereeni pirtinpenkille. Mika jymistelee yläkerrasta pöydän ääreen. 
“Veljesi taisi lähteä vielä mäkeen, kun se ponkaisi aamulla ylös kuin tykin suusta”, Mika raportoi huonekaveristaan. 
“Mitä sä Laura teet?” kysyy Orvokki hedelmäsalaattinsa äärestä. 
“Kirjoitan matkablogia.”
“Ohhoh! Nyt on jännät paikat. “
“Niin että mitä sinne taas raportoidaan?”
“Niin.”
“Niin, saatana!”, täydentää Tommi ja kaikki nauravat. 

Meitä on täällä kymmenen henkeä, joista ainoastaan me Alanmiehen kanssa tunsimme kaikki etukäteen. Vähän jännitti, mitä tästä “Big Brother Chamonix’sta” tulee. Mutta toistaiseksi kaikki on mennyt tosi hyvin. Meillä on hauskaa, kaikki saavat viettää lomaa haluamallaan tavalla joko mäessä tai sen ulkopuolella, ja seuraakin lomatouhuihin yleensä saa. Tasaisin väliajoin ainakin Kirsi muistaa huomauttaa, kuinka “mä olen niin onnellinen”. (Hassua kyllä, se on yleensä mun repliikkini!) Sitä paitsi kaikki oppivat uusia asioita toisistaan. Veljeni osaa siivota jos vain viitsii. Orvokki tykkäisi lottoamisesta “mutta kun se on niin randomia”. Outi ei ole koskaan leiponut pullaa. Kirsi ei ole koskaan maistanut ostereita (paitsi nyt on). Love Actually on mahtava joululeffa mutta ei voita Velipuolikuuta tai Yölinjaa Youtubesta. Vaikuttaa siltä, että ainakin suurin osa porukasta on tyytyväinen tähän joulunviettotapaan. Suorastaan niin tyytyväinen, että eilen jo jollain sakilla mietittiin ensi vuodeksi huvilan vuokraamista palmun alta. 

 

Olen kuullut, että moni teistä odottaa Last Christmas -videotervehdystä, mutta meillä on toistaiseksi ongelmana videon editointi. Siitäkin huolimatta, että Alanmies vietti puolet eilisillasta etsien hyvää softaa. Homma näyttää jatkuvan vielä aamupalalla.
“Ei kun nyt mä selaan näitä valokuvia ja koitan keksiä, miten näistä saa nopeasti tuhottua epäonnistuneet.”
“Eikö sun pitänyt etsiä videosofta?”
“Senhän mä löysin jo eilen. Mut kun mä en ole päässyt koneelle niin nyt mä katson näitä kuvia.”
“Ai nyt vasta pääsit? Johtuukohan aiitä, että olet maannut paljussa Kronenbourg kourassa…”, vihjaisen. 
“No niin, nyt alkaa olla joulun ainekset kasassa!”, Hanna hymyilee orastavalle jouluriidalle. 
“Last Christmas…”, Mika hyräilee ja kaikki nauravat. 
Voi olla, ettei videota tule. Koska nyt on joulu, eikä jouluna saisi suorittaa.
 
Sen sijaan Orvokki kaivaa esiin Suomesta asti roudaamansa joululevyt. “Mulla on tämmöinen spesiaalikappale”, hän sanoo ja lataa cd:n olohuoneen soittimeen. Pian asunnon täyttää The Puppini Sistersin joulufiilistely – Last Christmas. Hetkeksi joulurauhaa. Ihan hetkeksi. Sitten alkaakin jo kauppareissun suunnittelu ja Courmayerin lumitilanteen spekulointi. Mutta kaiken hälyn keskelläkin joulurauha tulee. Seuraavaksi on suunnitelmissa jouluaaton kävely- ja kauppareissu, paljukylpy ja racletteillallinen. Ja jos vielä puoliltapäivin löhöää pyjamahousuissa, niin se on hyvä startti leppoisaan jouluun.
 
Joyeux noel ja paljon terveisiä Suomeen täältä vuorten keskeltä. Nauttikaa pyhistä, niin mekin!

 

About the author

Viihdyn kohteissa, jotka eivät ole ihan vielä turistien suosiossa, ja teen löytöjä tuttujen kaupunkien sivukujilta. Airbnb. Ystävät. Ruoka. Viini. Fiilistely. Tervetuloa mukaan!

2 Comments

  1. Pingviinimatkalaiset
    December 24, 2014 at 11:27 am
    Reply

    Näyttää ja kuulostaa erittäin hyvältä! Hauskaa ja rentouttavaa Joulua koko teidän porukalle. Last Christmas teema on edelleen suorastaan nerokas 🙂 -Milla

  2. Laura
    December 24, 2014 at 2:41 pm
    Reply

    Kiitos Milla! Konsepti toimii kuin junan vessa. 🙂 Ihanaa joulua teille myös.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *