Blog posts

Mount Everest: Matkalla virtuaalitodellisuudessa #virtualreality

Mount Everest: Matkalla virtuaalitodellisuudessa #virtualreality

virtuaalitodellisuus

“Kun mennään kielekkeelle, yleensä pelottaa. Mutta se on ihan normaalia. Ei kannata miettiä, että miltä minä näytän”, sanoo oppaamme Mikko Olkkonen ja demonstroi varovaista etenemistä muovimatolla. Pyöritän silmiäni. Minulla on korkeanpaikan kammo. Ja nyt olemme lähdössä virtuaalimatkalle Mount Everestille.

Sain tilaisuuden mennä it-yritys Reaktorille testaamaan uutta HTC-virtuaalitodellisuussimulaattoria. Nämä uuden sukupolven laitteet ovat kuulemma muutaman vuoden vanhoihin laitteisiin verrattuna kuin uusi iPhone verrattuna Nokian vanhoihin kapuloihin. Huoneessa on 4 x 4 metrin kokoinen muovimatolla päällystetty tila ja kulmissa “majakat”. Saan päähäni lasit ja kuulokkeet ja käsiini ohjaimet. Syvyysvaikutelma lasien läpi on komea: tuntuu kuin olisi planetaariossa tai Heurekan Verne-teatterissa, mutta sillä erotuksella, että näkymä on 360 astetta joka suuntaan. Sitten mennään.

Testaan Sisters-kauhupeliä ja robottien korjaamista avaruusasemalla sekä erään Reaktorin startupin vuorikiipeilykokemusta Mount Everestillä. Jo Everestin alkuintro on henkeäsalpaava: lennän niin kauniissa vuoristossa, että melkein silmiin sattuu. Peliä (vai pitäisikö sanoa todellisuutta?!) varten on kuulemma kuvattu 300 000 kuvaa Mount Everestiltä.

Ensimmäinen haaste on ylittää syvä railo tikkaita siltana käyttäen. Ohjaimet käsissäni muuttuvat rukkasiksi. Otan kiinni naruköysistä. Tunnen narun käsissäni. Tuuli ulisee korvissa ja lumi pöllyää. Astun rohkeasti ensimmäiselle pienalle. Nyt tulee ensimmäinen muistutus, että tämä ei ole totta. Jalan alla tuntuu tasainen lattia. Se helpottaa korkeanpaikankammoa. Mutta ylitys vaatii silti keskittymistä. Tältä se näytti:

Ylitys onnistuu, ja seuraavaksi pääsen kiipeämään tikkaita pitkin pystysuoraan ylös. Hanskat vähän lipsuvat, mutta lopulta olen kielekkeen päällä. Mitkä maisemat! Sininen taivas, valkoiset lumihuiput ja paksut jäätiköt. Edelleen tuuli ujeltaa korvissa ja lumi tupruaa jossain horisontissa. “Vielä kun tätä pelaisi pakkasessa, fiilis olisi autenttisempi. Ja jos jalat saisi mukaan…”, mietin. Mikko sanoo, että seuraavissa versioissa jalatkin ovat tulossa kokemukseen. Sen jälkeen aletaan olla aika lähellä todellisuutta.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Voiko tulevaisuudessa kuka tahansa käväistä Mount Everestillä tai vaikka sukeltaa luolassa ihan tuosta noin vaan? Laitteistot eivät nytkään ole huiman kalliita, vaan muutamalla tonnilla teknologian voi hankkia kotiin. Mitä kaikkea virtuaalitodellisuus voikaan antaa matkustajalle? Ei enää hikoilevia matkalaisia Tutankhamonin hautaan erittämään kymmeniä litroja hikeä, vaan muumiota voi käpistellä kaikessa rauhassa virtuaalisesti. Voisiko vaikka huonojalkaisen perheenjäsenen ottaa virtuaalitodellisuuden kautta mukaan patikkaretkelle? Onko turha lentää New Yorkiin, jos Times Squaren sykkeen ja Empire State Buildingin auringonlaskun voi nähdä kotona? Kun juttelin reaktorilaisten kanssa, tuntuu, ettei heillekään ole vielä selvinnyt, mihin kaikkeen teknologiaa voisi soveltaa sen ilmeisimmän eli pelien ja pornon lisäksi.

Tämä konkretisoituu demon lopuksi, kun saan vielä tilaisuuden mennä avaruuteen. Katselen maapalloa kiertoradalta, jonne Reaktorin satelliitti on – siis ihan oikeasti – tarkoitus laukaista loppuvuodesta. Ja sieltähän satelliitti tuleekin! Se lähestyy minua maapallon takaa vasemmalta. “Mitä tapahtuu, jos koitan koskea sitä?” “Ei mitään hajua, tämä demo tehtiin parissa tunnissa.” Tartun satelliittiin, mutta se kulkee lävitseni. Hetken aikaa näen maapallon satelliitin sisältä. Tunne on absurdi, ihan kuin olisin Sandra Bullock Gravityssa.

Lopuksi pääsen vielä leikkimään ortopediä ja tutkimaan kolmiuloitteista mallinnusta Mikon jalkaterästä. Ohjaimien avulla kuorin ihon pois, verisuonet pois ja Mikon ohjeiden avulla löydän nilkan luusta kohdan, jossa vika on. Zoomaan lähemmäs ja pyörittelen jalkaa, jotta näen luun joka suunnasta. “Käyttävätkö lääkärit tällaista?” Eivät kuulemma vielä, tämäkin on tehty puoliksi huvikseen ja puoliksi siksi, että ihmisille konkretisoituisi, mikä nykytekniikalla on mahdollista.

Kun lähden kotiin, olen päästäni pyörällä. Tässä on tulevaisuus, ihan konkreettisesti käsien ulottuvilla. Tuntuu kuin olisin käynyt virtuaalisesti vuodessa 2020 ja nyt palannut takaisin arkeen. Kävelen Mannerheimintielle ja astun ratikkaan. Se on oikea, metallisia kahvoja ja penkkejä. Minnehän me olemme matkalla?

About the author

Viihdyn kohteissa, jotka eivät ole ihan vielä turistien suosiossa, ja teen löytöjä tuttujen kaupunkien sivukujilta. Airbnb. Ystävät. Ruoka. Viini. Fiilistely. Tervetuloa mukaan!

17 Comments

  1. Johanna @ Out of Office
    April 11, 2016 at 7:23 pm
    Reply

    Huikea juttu!

    Linkitän tämän jutun oman blogini kommenttikenttään, juttuun jossa viikko sitten mietin lentämisen eettisyyttä ja tulossa olevia virtuaalimatkailumahdollisuuksia, eli tähän: https://johannasuomela.com/2016/04/06/reilutblogit-vol-2-eli-onko-matkailussa-mitaan-reilua/

    • Laura
      April 11, 2016 at 7:56 pm

      Kiitos Johanna! Ja hyvä blogipostaus sinultakin. Pitää varmaan itsekin tarttua tuohon pohdintaan jossain vaiheessa. 🙂

  2. Henna /suurin onni
    April 16, 2016 at 4:19 pm
    Reply

    Hieno mahdollisuus, mieluusti itsekin testaisin tuollaista. Virtuaalitodellisuus avaa oven aika moneen maailmaan, joka muuten jäisi näkemättä. Pohdin juuri jokin aika sitten, kuinka hienoa olisi nähdä revontulia avaruudesta käsin. Tuskinpa tämä on minulle muuten koskaan mahdollista, mutta virtuaalitodellisuudessa varmasti kyllä, ja nuo laitteet kehittyvät niin hurjaa vauhtia, että jossain vaiheessa varmasti päästään lähes autenttiseen kokemukseen kaikin puolin 🙂

    • Laura
      April 16, 2016 at 9:27 pm

      Ihan varmasti. Näitkö Mark Zuckerbergin virtuaalitodellisuusvision? Samaan aikaan tulevaisuus sekä kiehtoo että pelottaa.

  3. Mika / Lähtöportti
    April 18, 2016 at 8:24 pm
    Reply

    Mielenkiintoista! En usko virtuaalisten kokemusten korvaavan koskaan todellisuutta, mutta avaahan tämä paljon hienoja mahdollisuuksia. Noin voi kerätä matkakokemuksia paikoista, joihin ei esimerkiksi terveydellisistä tai muista syistä pääse. Tekniikka ehtii varmasti kehittyä mukavasti, ennen kuin joskus matkailen tällä lailla vanhainkodista käsin 🙂

    • Laura
      April 18, 2016 at 8:32 pm

      Joo, meikäläinenkin lähtee mummelina vuoria valloittamaan. 🙂

  4. Annika | Travellover
    April 19, 2016 at 3:53 pm
    Reply

    Olipa varmasti kokemus! Toistaiseksi kyllä käyttäisin ne pari tonnia livekokemuksiin, koska en yhtään osaa kuvitella, mitä tuosta oikeasti lopulta saisi enemmän kuin liikkuvan kuvan katsomisesta vastaavista paikoista, mutta toisaalta olen humanisti enkä tajua oikein tekniikan ihmeellisyyttä ja mahdollisuuksia. 🙂

  5. Elina | Vaihda vapaalle
    April 20, 2016 at 12:25 pm
    Reply

    Olen päässyt testaamaan saman tyyppistä virtuaalikokemusta ja se oli aika mieletön. Lensin ilmassa ym. mukavaa. Tuli sellainen tunne, ettei siitä virtuaalimaailmasta olisi halunnut tulla pois. Se on tulevaisuuden kannalta aika mielenkiintoista, koska todellisuus saattaa noiden kokemusten jälkeen tuntua aika tylsältä. Mutta toisaalta, niinhän se vähän tuntuu monien uskomattomien matkojenkin jälkeen. 😀 Aika näyttää muuttuuko matkailu näiden virtuaalireissujen myötä. En usko, että meidän sukupolvi vielä matkailemista lopettaa, mutta kukapa sen tietää…

    • Laura
      April 21, 2016 at 10:27 am

      En mäkään usko, että matkailu loppuisi. Sen sijaan uskon, että jotain vaikutuksia tuolla takuulla on. 🙂

  6. Maarit
    April 22, 2016 at 5:34 am
    Reply

    Ihan ensimäinen ajatus mulla tähän oli, ettei ehkä kiinnostaisi niin paljon, mutta luettuasi kuvaelman kokemuksistasi aloin miettiä, että selkeästi mahdollisuuksia tuolla alalla. Ehkä kuitenkin toimii lähinnä korvaajana valokuville ja videoille. Esimerkiksi omat vanhempani tekevät nojatuolimatkoja jo ihan luontodokumentteja katsellen. Niinhän se vähän itselläkin on, että ensin näen jonkin hienon kuvan tai videon jostain ja sitten haluankin matkustaa sinne. Edit// sama viesti toiseen kertaan kun ensimmäiseen tuli osoite väärin. 🙂

    • Laura
      April 22, 2016 at 8:50 am

      Niin, tämähän olisi varmaan matkakohteen mainostajalle ihan huikea media! 😀

  7. Miika ♥ Gia | matkakuume.net
    April 22, 2016 at 11:38 am
    Reply

    Todella, tämähän on mielenkiintoinen tapa matkustaa. 🙂 Ei se ehkä ihan vielä varpaiden upottamista hiekkaan korvaa, mutta ei hassumpi tapa kokea paikkoja. Erityisesti juuri kun on korkeanpaikan kammoinen jne. 🙂

    Himalajan vuoret näyttivät erinomaisen hienoilta livenä, tätä olisi hauska testata vertailun vuoksi. Ja tällä kai pääsee vähän korkeamallekin kuin mitä paikan päällä fyysisesti uskalsi. Hienoa muuten kun tällaisista saattaa löytyä apuja ihan tieteenkin puolella.

    • Laura
      April 23, 2016 at 4:24 pm

      Kyllä, toi lääkärisovellus näytti tosi hyvältä ja sai röntgenkuvat tuntumaan vähän vanhanaikaisilta.

  8. Kohteena maailma / Rami
    April 22, 2016 at 6:51 pm
    Reply

    Hieman mennään aiheesta ohi, mutta Belgiassa Euroopan avaruuskeskuksessa voi kokeilla, miltä kuukävely tuntuu. Siellä on lasit päässä missä näkyy kuu samalla idealla kuin Everest ilmeisesti sinun tapauksessa. Mielenkiintoiseksi homman tekee se, että laite missä ollaan kiinni, tekee painovoiman vastaavaksi kuin Neil Amstrongilla oli kuun pinnalla. Oli yllättävän raskasta pomppia kohti odottavaa avaruusalusta. Laitteesta kuva avaruuskohdepostauksen loppupäässä: http://kohteenamaailma.fi/matkailu/007-ja-kuuraketti-avaruusmatkakohteita-maan-paalla/

    • Laura
      April 23, 2016 at 4:18 pm

      Vaude! Toi kuulostaa jo joltain. 😀

Leave a Reply to Elina | Vaihda vapaalle Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *