Blog posts

Itä-Eurooppa, vol. 3: Odessa, Mustanmeren hiomaton timantti

Itä-Eurooppa, vol. 3: Odessa, Mustanmeren hiomaton timantti

Odessa, Ukraina

“Oi Odessa, missäs tääl on vessa…”, rallatin hotellimme terassilla Odessassa ja ihastelin Mustaamerta. Olimme saapuneet puolta tuntia aiemmin hikiseltä parin tunnin taksimatkalta Tiraspolista, ja nyt edessäni oli herkullinen kreikkalainen salaatti, tuoppi jääkylmää olutta ja hiekkaranta. Täällä viettäisimme seuraavat kolme päivää. Ihan mahtavaa.
“…Oi Odessa, toisessa kerroksessa…”, jatkoin tutulla Odessa, helmi Mustanmeren -kappaleen sävelellä.
“Mikä ihmeen biisi toi on?”, Ville ihmetteli oluensa lomasta. “En ole ikinä kuullutkaan.”
“Tässä näkee, että sua ei ole kasvatettu Seitsemän seinähullun veljeksen musiikilla. Sitä meillä aina lapsena kuunneltiin karavaanarimatkoilla. Tai et ole ollut akateemisissa insinöörisriennoissa.”
“No en todellakaan…” Ville mutisi humanistin ylpeydellä ja siemaisi tuopistaan.

FullSizeRender (37)
Ensikosketus Odessaan Hotelli Shalandan terassilla oli oikein miellyttävä.

Sain lauleskella hotellin terassilla ihan rauhassa, sillä muita asiakkaita ei paljon näkynyt. Odessan turistit olivat lähinnä ukrainalaisia tai moldovalaisia, sillä Itä-Ukrainassa riehuva sota oli tiputtanut matkailijamäärät puoleen muutaman vuoden takaisesta. Ilmankos hotellimme Shalandan emäntä Tatjana suorastaan puhkui vieraanvaraisuutta ja tuli viittä vaille halaamaan, kun saavuimme. Yhteiseksi kieleksi valikoitui tällä kertaa saksa, jota Tatjana puhui hieman paremmin kuin minä venäjää. Hän vei minut kädestä pitäen huoneeseemme, joka oli sisustettu punaisella sametilla ja pitsillä, ja vetäisi dramaattisesti sintsiverhot ikkunan edestä: “Schwartzes Meer!”. Oli kyllä hieno merinäkymä. “Kak krasivaja”, ihailin venäjäksi (kerrankin alle kymmenen lauseen sanavarastosta löytyi sopiva) ja Tatjana hymyili tyytyväisenä.

FullSizeRender (36)
Hotel Shalanda edusti perinteistä hotellikantaa. Mutta kaikin mukavuuksin: oli ilmastointi, hyvä kylppäri ja merinäköala. Tatjana jopa pesi pyykkimme, kun sitä pyysimme!

Ja tässä sitä nyt oltiin.
“Syödäänkö nämä ja lähdetään sitten biitsille?” Ville kysyi. Kreikkalainen salaatti oli tosi herkullista ja tuoretta. Erona Kreikkaan ja Albaniaan täällä käytettiin avomaankurkkuja tavallisten kurkkujen sijaan.
“Oi Odessaa…on ovi lukossaaa! Oi Odessaa…on tavarat housussaa..!” minä kailotin täysin palkein biisin viimeistä säettä ja sain pöytäseurani näyttämään piinatummalta kuin helteisessä tullijonossa Transnistrian ja Ukrainan rajalla. “No joo, joo. Tottakai lähdetään rannalle! Ihan mahtavaa, että tultiin tänne”, hehkuttelin.

Päädyimme Odessaan puoliksi sattumalta, sillä Itä-Euroopan kiertomatka ilman rantakohdetta olisi vaikuttanut kovin uuvuttavalta. Odessa kuitenkin yllätti meidät monipuolisuudellaan, ja jälkikäteen ajateltuna olisimme hyvin voineet tiputtaa Bukarestin pois kohdelistalta ja viettää loppuloman Ukrainassa – käydä vaikka Kiovassa ja Lvivissäkin. Etukäteen mietitytti, vaikuttaisiko maan toisella laidalla käytävä sota jotenkin turistin elämään, mutta vastaus oli ei. Sen takia ei Odessaa tarvitse karttaa.

Mikä siellä nyt sitten oli niin kivaa? Odessan valtti on sama kuin Nizzan: se on yhdistelmä kaupunki- ja rantalomaa.

Odessan vanha ranta Lantzheron

Meidän hotellimme Shalanda sijaitsi lähellä vanhaakaupunkia, kaupungin vanhimmalla uimarannalla nimeltään Lanzheron. Rannalla oli paljon perinteisiä pieniä hotelleja terassiravintoloineen. Näki, että majoitusliikkeet ovat toimineet vuosikymmeniä – kuten todennäköisesti Tatjanan Shalandakin. Palvelu oli henkilökohtaista, ja vaikka hotellia oli uudistettu, perinteinen tyyli oli säilytetty.

Shalanda
Hotel Shalandassa on yhdeksän huonetta. Hotellin nimi tarkoittaa proomua.

Mutta olipa  rannalle rakennettu pari perheystävällistä beach clubiakin, joilla oli muhkeita aurinkovuoteita ja reippaita englantia puhuvia tarjoilijoita, jotka kiikuttivat auringonpalvojille cocktaileja. Juuri sopivanlaista ohjelmaa muutaman päivän rantalomalle.

Gorplyatzh Beach Club
Gorplyatzh Beach Club Lanzheron beachilla oli niin uusi, että maali vielä tuoksui. Oman sängyn sai päiväksi noin kymmenellä eurolla.
Alkoholittomat mojitot maistuivat. Pitkällä lomalla on ihan hyvä pitää välillä nenänvalkaisupäiviä.

…ja Odessan vanhakaupunki

Odessan kaupungin ydin on vanhakaupunki, jossa on mm. arkkitehtuuristaan kuulu oopperatalo, vilkas tori, pari kaunista puutarhaa ja upeita vanhoja rakennuksia. Kuuluisin yksittäinen nähtävyys lienee Potemkinin portaat, jotka ovat ainakin leffafaneille tutut Panssarilaiva Potemkin -elokuvasta. Mielestäni ne eivät olleet kovinkaan ihmeelliset, ja varsinkin tukalan helteen päivänä kiipeily niillä oli kaikkea muuta kuin nautinto – kuten Villen autenttinen kuvasarja alla osoittaa…

13512022_10153504344476809_8424405835777111706_n
“Lauran kanssa matkaillessa päätyy aina kiipeilemään helteessä.”
13494777_10153504344591809_2024814220511575610_n
“Selostus jatkuu, ei se ees huomaa, että kaveri jäi matkasta…”
13524301_10153504344776809_8050854129986049468_n
“Siellä jo huudetaan, että mihin sä nyt jäit.”

Noh, välillä on vähän mentävä mukavuusalueen ulkopuolelle…
Sen sijaan illansuussa, kun helle hellitti ja puistojen valot pikku hiljaa syttyivät, Odessan kaupunki pääsi oikeuksiinsa.

IMG_3298
Hääpari kuvautti itseään tivolissa.
IMG_3299
“Volga, volga, rakkaus tai kuolema…” Onkohan tämä Volga? Ainakin Odessa kirvoitti kaikki katu-uskottavat biisit mieleeni!
IMG_5086
Poniratsastusta torilla.
FullSizeRender (39)
Tunnelmia Kompot-ravintolasta torin laidalta. Kompotissa oli kiva katsella ihmisiä, mutta ruoka oli keskinkertaista.
IMG_5084
Odessan oopperatalo.
IMG_5087
Keskustassa oli todella paljon kauniita rakennuksia. Osa niistä on rakennettu uudelleen sotien jälkeen.
IMG_5088
Puutarhassa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ilta hämärtyy ja valot syttyvät. Rakentamisessa oli selvästi ajateltu muutakin kuin taloudellisia näkökulmia, sillä monin paikoin oli yksinkertaisesti todella kaunista.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kaupungin riennot kutsuvat. Musikantti viihdytti oopperatalon kulmalla.
FullSizeRender (41)
Oopperan suihkulähteellä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuinka ihanaa on istuskella ulkona lämpimässä kesäillassa…

Lanzheron-rannalta oli kävelymatka vanhaankaupunkiin, mutta yön hämärässä matkan taittaminen jalan ei houkutellut. Taksi maksoi 5 – 8 euroa. Toisena iltana pyydystimme sellaisen lennosta Odessan keskustasta ja hyppäsimme kyytiin.
“Strastuitje! Sorry, we don’t speak Russian… Or Ukranian… We would need to go to Hotel Shalanda.”
Kun aloin puhua englantia, kuski haistoi heti rahastuksen mahdollisuuden.
“Hotel Shalanda, that is 20 dollars.”
“What? We pay you eight dollars, that is a good price”, sanoin, kun äijä survaisi tallan pohjaan ja taksin liikkeelle.
“No, 20 dollars. This is a real taxi, I need to make money for my family.”
“I understand. But 20 dollars is too much. We can give you ten dollars. Or 300 rubles.”
“Laura, täällä ei ole ruplia”, Ville huomautti ihan oikein sivusta.
“No. Twenty is the price.”
“It is 300 rubles, or you can leave us here”, minä totesin äijän jästipäisyydestä kimmastuneena.
“Hei ne ei ole ruplia…”
No niin, taisin ärsyttää kuskia jo heti alkumetreiltä, kun ensin aloin puhumaan venäjästä ja sen jälkeen ruplista. Kas kun en vielä kehunut Putinin toimia Krimillä. Ukko pysäytti autonsa ja me hyppäsimme ulos pimeälle kadulle. “Hmm. Täytyy etsiä toinen taksi.”

Lähdimme tallustamaan hotellin suuntaan, mutta vaikka kuinka viittilöimme, taksit eivät hiljentäneet. Perhana. Sitten edessämme olevalle poikkikadulle kurvasi taksi, josta astui ulos kolmikymppinen pariskunta. Säntäsimme auton luo. “Are you free?” huikkasin. Taksista ulos tullut poika katsoi meitä pitkään ja sanoi: “You don’t get taxi like that. You need to use Bond.” Jaahas. Onneksi tämä pariskunta puhui hyvää englantia. Pojan nimi oli Vladimir, ja hän selosti, että taksi kannattaa tilata Uberin tapaisella kännykkäsovelluksella nimeltä Bond.
Ja sitten se perinteinen: “What are you doing in Ukraine? On holiday? Why?”
Selostimme, kuinka hienoa meillä on ollut Odessassa ja Vladimir kysyi, olemmeko jo käyneet kaikilla rannoilla. Kuulemma parhaat ovat kaupungin ulkopuolella.
“Teidän täytyy mennä Ibiza Beach Clubille, se on ihan mahtava paikka. Ja huomenna perjantaina on Mantra Beach Clubin avajaiset”, hän selosti.
“Hei, se oli se kadunvarsimainos, mitä me katsoimme”, Ville äkkäsi. “Sinne olisi kiva mennä, koska on meidän viimeinen iltamme täällä. Ja juhannusaatto.”
“Tiedättekö mitä? Mä olen VIP-listalla sinne avajaisiin. Haluaisitteko tulla myös? Saan teidät varmaan listalle. Ootko Facebookissa?” Vladimir kysyi. Hetken päästä olimme FB-kavereita.
“Mä laitan teille huomenna viestiä”, hän sanoi. “Tiedän, millaista on olla vieraassa paikassa, kun ei tunne ketään eikä puhu kieltä.”
“Mahtavaa”, iloitsimme. Sillä aikaa Vladimirin  meille tilaama taksi oli tullut. Hyvästelimme molemmat, ja tyttö sanoi nauraa kihertäen:
“Te ette tietenkään tiedä, mutta toi on aika kuuluisa malli täällä.”
Niinkö? Kieltämättä olin pannut merkille, että Vladimir näytti keskivertojannua komeammalta.
“No, huomenna mennään sitten mallien ja julkkisten kanssa bileisiin”, hehkuttelimme Villen kanssa taksissa matkalla hotellille. “Kannatti ottaa se riistäjätaksi, muuten tätä ei olisi ikinä käynyt.”

Seuraavassa blogitekstissä odottaakin ihan toisenlainen Odessa…

About the author

Viihdyn kohteissa, jotka eivät ole ihan vielä turistien suosiossa, ja teen löytöjä tuttujen kaupunkien sivukujilta. Airbnb. Ystävät. Ruoka. Viini. Fiilistely. Tervetuloa mukaan!

10 Comments

  1. Anna / 270 degrees
    August 5, 2016 at 6:30 pm
    Reply

    Kirjoitat hyvin 🙂 Itselleni tuo maailmanosa on vielä aika hämärän peitossa ja tätä oli senkin takia kovin mielentoista lukea. Ehkäpä itsekin pääsen vielä joskus Odessaan asti!

    • Laura
      August 5, 2016 at 6:41 pm

      Kiitos Anna! Odessa oli kyllä jees. Odota vielä seuraava postaus. 🙂

  2. Annika | Travellover
    August 9, 2016 at 6:21 pm
    Reply

    Kyllä joka lomaan yhdet portaat tai rinne kuuluu. Mitä kuumempi, sitä korkeampi! Olen Odessaa aina silloin tällöin harkinnut. Tänäkin kesänä se oli yhtenä vaihtoehtona. Kiovasta tykkäsin, ja tämän jutun perusteella luultavasti pitäisin Odessastakin. Mielenkiinnolla odotan bileitä. 🙂

    • Laura
      August 9, 2016 at 8:48 pm

      Kyllä! Helleportaat on ihan must. 😀 Varmasti pitäisit Odessasta – tosin en Kiovassa ole käynyt. Mutta voisin kuvitella, että Odessassa häiritsisi korkeintaan kehittyvälle Itä-Euroopalle tyypillinen satunnainen rähjäisyys, ja sitä varmaan on Kiovassakin.

  3. Kohteena maailma / Rami
    August 11, 2016 at 11:07 pm
    Reply

    Bileitä odotellessa…

    Aika mukavan leppoisaa lomaa teillä on ollut. Kun sattuu ja tapahtuu sopivasti, niin riittää tarinoita kerrottavaksi. Mukavaa kerrontaa, olin jo itsekin hieman matkassa mukana. Lisää tällaista on mukava lukea tulevaisuudessakin 🙂

    • Laura
      August 18, 2016 at 2:25 pm

      Samalla kohellus- ja tarinointilinjalla ajattelin jatkaa reissun loppuun saakka. 🙂

  4. Onpas viehättävän oloinen paikka josta vaikuttaa kyllä löytyvän jokaiselle jotain <3

    • Laura
      August 18, 2016 at 2:24 pm

      Kyllä! Muutama päivä olisi mennyt vielä ihan helposti.

  5. IKILOMALLA
    August 13, 2016 at 7:06 am
    Reply

    Oi vau mikä huikea kohtaaminen! Tälläiset yllättävät tapaamiset ja ihmisten ystävällisyys ovat matkailun parasta antia! WAU! Olisin halunnut heti päästä lukemaan, että miten siellä bileissä meni! 😀

    Tämä oli hauskasti kirjoitettu! Tykkään isosti lukea tällaista aitoa tarinankerrontaa ja nuo teidän kahden väliset keskustelut ovat tosi hauskasti kerrottu! 😀 Ihan kuin lukisin jotain hyvää kirjaa! 🙂

    Vaikuttaa mielettömän kivalta kohteelta. Ranta ja mielenkiintoinen kaupunki samassa paikassa houkuttelevat tätä matkailijaa. 🙂

    Titta

    • Laura
      August 18, 2016 at 2:24 pm

      Kiitti Titta! Joo, odessalle kyllä iso peukku. 🙂

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *