Blog posts

Olisipa Helsingissäkin tällainen! Eli kolme ravintolavinkkiä Kööpenhaminaan

Olisipa Helsingissäkin tällainen! Eli kolme ravintolavinkkiä Kööpenhaminaan

Copenhagen, Copenhagen Street Food, Höst, Kööpenhamina, pääsiäinen, ravintolat, ravintolavinkit, Torvehallerne
Vietin pääsiäisen Kööpenhaminassa ystäväni Villen kanssa. Kaupat ovat kiinni torstain, perjantain ja sunnuntain, joten aika oli otollinen ravintoiloiden testaamiselle. Ohessa kolme kokemusta, joita on helppo suositella.

Ei mikään muna- vaan munasarjatyttö.
Tällaisia pääsiäisherkkuja sai Torvehallernen Summerbird-puodista 

Ravintola Høst ja palava kataja 

”Teidän on pakko mennä Høstiin! Paras ruokapaikka, jossa olen käynyt moneen vuoteen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pöytään tuotiin palava kataja, mä olin että vau!” 
Näin sanoi hyvää ruokaa rakastava ex-kollegani, kun kerroin hänelle muutama viikko sitten Köpiksen-matkasta. Høst kuulosti metkalta. Mainostin Villelle ravintolaa ja palavaa katajaa. ”Mä voin tuoda sulle palavan katajan, ei siihen ravintolaa tarvita.”, hän kommentoi. Teimme kuitenkin lopulta pöytävarauksen. Ja niin kävi, että loppujen lopuksi Høst oli yksi parhaista elämyksistä koko Kööpenhaminassa. 

Ravintola Høst ja suomalaisen joulupöydän ainekset: porkkanaa, punajuurta, valkoista kalaa, possua ja niin edelleen.

Paikka oli viehättävän rustiikkinen: eri väriksiksi maalattuja design-tuoleja, kierrätyslankuista nikkaroituja pöytiä ja vanhoja ikkunaruutuja tilanjakajina. Jo heti sisään astuttuani haistoin palavan katajan! Kolmen ruokalajin menu maksoi 295 kruunua eli nelisenkymmentä euroa. Koko setin viineineen, aperitiiveineen ja kahveineen olisi saanut 575 kruunulla. Hassua kyllä, ateria koostui pitkäsi suomalaisen joulupöydän antimista: porsaanlihasta (haudutettuna), sinapista, perunasta, punajuuresta (jäätelössä!) ja turskasta. Ruoka oli tosi hyvää ja tunnelmaa siivitti talon omaan omena-sitruunamehuun tehty ginidrinkki. Aloimme pohtia, miten itse pystyisi valmistamaan perunalastutuhkaa tai punajuurijäätelöä.

Høst kuuluu ”Copenhagen Food Consulting” eli Cofoco-nimiseen ketjuun, jonka missiona on tarjota gourmet-tasoista ruokaa edulliseen hintaan. Cofocolla on muitakin ravintoloita ympäri kaupunkia, ja niitä Köpiksessä asunut ex-kollegani suositteli lämpimästi. Høstin linja on tarjota modernia skandinaavista ruokaa vuodenaikojen mukaan, mutta ketjuun kuuluu mm. italialaisiakin ravintoloita.

Entä se palava kataja? Sitä todellakin tarjoiltiin, mutta osana hummeriannosta, jota emme tällä kertaa tilanneet. Moni tuntui sitä syövän, koska liekehtivät annokset lipuivat ohitsemme tasaisin väliajoin. Vaikuttaa siltä, että Ville joutuu lunastamaan lupauksensa – eli jos Helsingin Kalliossa eräänä päivänä leijailee katajan käry, arvaat sen lähteen. Tai sitten pitää palata ensi kerralla ja maistaa liekehtivän katajan kera tarjoiltavaa hummeria. Erinomainen vaihtoehto sekin.

Høst, Norre Farimagsgade 41 

Torvehallerne – eli ”Helsingissäkin pitäisi olla tällainen halli, osa 1”

Torvehallerne eli torihallit käsittää kaksi lasikuution muotoista kauppahallirakennusta lähellä Nørreportin asemaa. Halleissa toimii kuutisenkymmentä liikettä, ja sen ympärillä oli jo pääsiäisen aikaan runsaasti terassipöytiä auringossa istuskeluun. Se olikin hyvä, sillä torihalleista tuli kiva puolimatkan krouvi matkalla keskustasta Nørrebron-asunnolle. Suorastaan elintärkeäksi se muodostui pääsiäislauantaina, kun samana päivänä ostamamme tennarien (mulla tanskalaiset Woden-merkkiset ja Villellä Adidakset) hiertäminen äityi niihin mittasuhteisiin, että oli vain pakko tehdä mitä tahansa muuta kuin kävellä.

Torvehallerne – syömiseen, shoppailuun tai istuskeluun.
Pienpanimomyymälä on pohjoishallin päädyssä.

Mun kenkäni hiersivät vähän vähemmän, joten sillä aikaa, kun seuralaiseni istahti hallinkulmalle terassipöydän ääreen, mä kipaisin hakemassa mikropanimotuotteita myyvästä liikkeestä molemmille oluet. Toisin kuin kaupat, torihallit oli auki läpi pääsiäisen. Niinpä ehdimme käydä siellä myös samppanjalla (blanc de blancs 65 kruunua per lasi), hankkimassa suklaata Summerbirdistä (ihanaa, mutta miksi tanskalaisten pitää tunkea marsipaania kaikkeen?) ja leipää Lauran leipomosta (tottakai!). Kiinnostava tuttavuus oli myös Paleo-niminen ravintola, joka tarjosi nimensä mukaisesti kivikautiseen ruokavalioon sopivaa purtavaa. Lohi-avokadowrappi oli todella tuore ja mehukas, mutta söisin sen kyllä mieluiten vehnäkuoressa kuin repeilevässä munarullassa salaattien putoillessa kaulukselle. 

Kyllä, Torvehallerne tarjoaa myös kylän komeimpia smørrebrødejä.

Kierroksen perusteella halleissa riittää syötävää sushista smørrebrødiin ja lisäksi monia kojuja, joista voi hankkia tuliaiseksi paikallisia herkkuja – tai takuutuoreet kokkailutarpeet omalle kämpälle. Tällaisia halleja pitäisi olla myös Helsingissä. Hakaniemen halli on kiva, mutta sieltä puuttuuvat ne hengailubaarit, joissa voi kokea olevansa osa kaupungin vilinää. Vanhassa kauppahallissa on Story, mutta eipä juuri muuta. Hietaniemen hallista kuulin monen yrittäjän muuttaneen pois. Auttaisiko, jos Suomessa voisi olla viinimyymälä, josta ostaa hyväksi todetun pullon mukaan? Lasillisen äärellä on niin hauska seurata paikallisia  ostoksilla: paljon pariskuntia ja pienten lasten vanhempia. Jotkut tulivat hakemaan smoothien treenin jälkeen. Jotkut olivat selvästi pääsiäisaterian raaka-aineita hankkimassa. Puheensorinasta erottui tanskaa, ruotsia ja englantiakin. Suosituin asu oli anorakki, paksu kaulaliina, aurinkolasit ja tennarit. Niin, tennaritpa hyvinkin.

Taiteilin tungoksen läpi takaisin ulos käsissäni Herslevin pienpanimon pääsiäisolutta ja India pale alea. Skoolasimme auringolle, Kööpenhaminalle ja pääsiäiselle. Sekä tennareille. Kantapäiden hiertymisestä huolimatta ne näyttivät hyviltä. ”Mä alan ymmärtää naisten fiilistä korkkareissa. Alkaa tämä päkiöillä kävely tuntua pohkeissa”, Ville huokasi. ”Varmaan myös ymmärrät, että kauneuden vuoksi on kärsittävä”, mä totesin. Olut virkisti. ”Påskebryggen on edelleen mun suosikkini”, julistin. ”Minusta tämä IPA on vielä parempaa”, Ville kommentoi. Tanskassa pienpanimokulttuuri kukoistaa, mutta silti harmittavan monessa ravintolassa tarjolla on lähinnä Tuborgia tai Carlsbergiä, hyvässä lykyssä korkeintaan Mikkelleriä. 

Lepotauon jälkeen jatkoimme matkaa kotia kohti. Ville etunenässä sipsuttaen ja minä aina välillä hänen päkiäastunnalleen hihittäen.

Torvehallerne, Frederiksborggade 21

Copenhagen Street Food – eli ”Helsingissäkin pitäisi olla tällainen halli, osa 2”


Herslevin påskebryg-olut ei alun perin löytynyt torihalleilta vaan Copenhagen Street Foodista. Street Food on kuin jatkuva katuruokapäivä. Viime vuonna se aloitti toimintansa sisätiloissa, Papierøn vanhassa satamahallissa. Hallissa on 25 ruoka- ja juomakojua, ja lisäksi siellä järjestetään tapahtumia. Toimintaa pyörittää yhdistys, joka tarjoaa tiloja katuruuan tuottajille. Tavoitteena on saattaa katuruoka koko kirjossaan kaikkien ulottuville. Aurinkoisella ilmalla – jollainen meidän vierailullemme pitkäperjantaina sattui – on myös ihana laiskotella hallin edessä olevilla löhötuoleilla ja tuijotella oopperataloa ja satamaa.

Copenhagen Street Foodissa riittäisi syötävää koko viikoksi.

Olimme sopineet ruokatreffit hallille kahden bulgarialaisen tuttavan kanssa. Haimme annoksemme, ruokajuomat ja kokoonnuimme yhteen pöydistä syömään. Iltapäiväaurinko siivilöityi viehättävästi hallin isoista ikkunoista, kun iskimme ruuan kimppuun. Bulgarialaiset pojat nauttivat brasilialaiskojun antimia eli grillattua lihaa eri muodoissaan. Ville söi korealaista ”pyttipannua” eli bibimbapia kimchin kera ja minä saman annoksen vegeversiota. ”Miten sä pystyt elämään ilman lihaa? Eikö sulle tule proteiininpuutos?”, bulgarialaiset ihmettelivät. Keskustelimme eri maiden ruokakulttuureista ja street food -hallin tarjonnasta. Ruokaa riitti pizzasta, meksikolaisesta ja thaikusta vegemestoihin ja italialaiseen gourmet’hen. Kahvikojusta sai kahvin lisäksi kahvidrinkkejä. Viiniä ja pienpanimotuotteita oli myös hyvin tarjolla. Iltakuudelta alkaisi bingo ja yhdeksältä esiintyisi bändi. Bingon takia joku oli varannut pöytämme, joten syötyämme nappasimme juomat ja menimme ulos löhötuoleille. Koleasta tuulesta huolimatta halusimme nauttia säästä ja maisemasta.



”Nää kaksi ovat ihan ihmeissään, että mitä me intoillaan tästä auringosta”, Ville hymähti, kun makasimme nelistään löhötuoleilla.
”After months of darkness in Finland, it’s finally great to see some sun”, selostin pojille, jotka näyttivät hieman kylmettyneiltä mutta hymyilivät ymmärtäväisesti. Mietin, kuinka vuosi sitten makasin samanlaisessa tuolissa Levillä, Tuikku-ravintolan terassilla nauttimassa kevätauringosta. Ilma oli yhtä lailla viileä, mutta silti tuntui, ettei säteitä halua päästää karkuun.
”Katso, tuohon viereen taidetaan rakentaa siltaa”, osoitin. Myöhemmin luin, että Nyhavnin ja Christianshavnin väliin todellakin valmistuu pian silta. Kun Copenhagen Street Foodiin pääsee näppärästi suoraa tietä, ennustan, että sen suosio räjähtää käsiin. Toistaiseksi Street Food -vierailun vaatii vähän jalkatyötä, mutta siihen voi yhdistää vaikka kävelykierroksen läheisessä Christianian vapaakaupungissa.
”Aattele, kun Helsingissäkin olisi tällainen.”
”Niin. Vähän kuin olisi jatkuva ravintolapäivä.”

Copenhagen Street Food, Warehouse 7 & 8, Papierøn

About the author

Viihdyn kohteissa, jotka eivät ole ihan vielä turistien suosiossa, ja teen löytöjä tuttujen kaupunkien sivukujilta. Airbnb. Ystävät. Ruoka. Viini. Fiilistely. Tervetuloa mukaan!

4 Comments

  1. Meri Vanhanen
    April 7, 2015 at 2:18 pm
    Reply

    Näyttääpä hyvältä! Ja kuulostaa jopa yllättävän edulliselta, mä kuvittelin et kaikki olis tuolla ihan superkallista. Tosin mun Tanskan tuntemus rajoittuu toistaiseksi lentokentälle… 😀

  2. Laura
    April 7, 2015 at 5:30 pm
    Reply

    Moi Meri! Mulla meinasi käydä tuntemuksen kanssa aivan samoin – viimeksi 12-vuotiaana turistina Köpiksessä. Onneksi asia tuli korjattua. 🙂 Eihän se kovin edullinen paikka ole, mutta ainakin hyvää ruokaa saa ihan kohtuulliseen hintaan, jos muukin kelpaa kuin Michelin-tähditetty.

  3. Pirkko
    April 7, 2015 at 8:26 pm
    Reply

    Torvehallarna -kauppatoriin mekin ihastuimme viimeksi kaupungissa käydessämme! Suosittelen, minäkin!

    Suosittelen myös pyörillä liikkumista kaupungissa – monet hotellit lainaavat niitä ilmaiseksi tai hyvin edullisesti.

  4. Laura
    April 8, 2015 at 6:13 pm
    Reply

    Pirkko, kiitos kommentista. Meidän piti vuokrata pyörät (olimme Airbnb:ssä), mutta aina se jäi… 🙂 Onneksi kaupunki on niin kompakti!

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *