Blog posts

Queen Mary 2: viikko Atlantilla, osa 2/3

Queen Mary 2: viikko Atlantilla, osa 2/3

Atlantin ylitys, Cunard, luksusristeily, luksusristeily. Aktiv-Resor, QM2, Queen Mary 2
Maalin kuivumisen seuraaminen Atlantilla jatkuu. ūüėČ Eli ohessa lis√§√§ otteita p√§iv√§kirjasta.
 
Torstaina 11.9. klo 11.28
 
Kello on pian puoli kaksitoista ja hytissämme on uneliasta. Koko yön merenkäyntiin heräillyt Miss Heinämaa nukkuu hautautuneena upottavan parisänkymme tyynykasaan ja Orvokki makaa sohvalla lukemassa Brick Lane -kirjaa. Minä tulin juuri kuoroharjoituksista ja avasin parvekkeen oven, koska ilma tuntui ummehtuneelta. Kun katson kaiteen yli, näen kuinka laivan keula puskee keinuen aaltojen läpi. Aasialaiset kansimiehet siivoavat pelastusveneitä pari kerrosta alempana, ja lähtöillalta periytyneet neljä muovista Britannian lippua räpättävät tuulessa parvekkeen tiikkipöydän väliköihin lävistettyinä. Nypin orkideasta kuivuneet kukat (Euggiella ei taida olla silmää kukkasille sitäkään vähää kuin minulla) ja hautauduin täkin alle sänkyyni. Tämä on loman arkipäivä, silkkaa olemista, jota ruokailut rytmittävät. Ja kuoro. Aamulla tunsin oloni mukavan puuhakkaaksi, kun kipitin harjoituksiin. Välillä kadehdin Orvokkia ja Miss Heinämaata, jotka kykenevät saamaan lomafiiliksen päälle ihan vaan makaamalla. Mulla pitää aina olla joku projekti, vaikka vaan seuraavan lounaspaikan selvittäminen.
 
 
 
Olen tyytyväinen siihen, että menin kuoroon. Laulamisen lisäksi siellä on helppo jutella kanssamatkustajien kanssa. Tänään tutustuin Jennyyn, joka on Skotlannista ja juhlii miehensä kanssa avioliiton kolmikymppisiä. Heillä on tavallinen sisähytti, ja Jennya kiinnosti kovasti, millaista Grill-kategoriassa on. Koitin kertoa kerskumatta ja mainitsin, että emme ole rikkaita perijättäriä vaan säästimme rahaa matkaa varten. Jenny sanoi pelänneensä, että laiva olisi täynnä snobeja, mutta kaikki ovatkin tosi ystävällisiä. Hänen mielestään mun laulu sujui hyvin, varsinkin kun kaikki kappaleet ovat mulle outoja kansallisia perinneloilotuksia: Danny Boy, Flower of Scotland, Walesin kansallislaulu ja jokin omituinen Jerusalemista kertova englantilaisklassikko, jonka kimppuun emme vielä ehtineet. Lauantaina on seuraavat harjoitukset. Tänään illalla menemme ehkä katsomaan orkesterin konserttia, jossa teemana on Yhdysvallat. 
 
 
 
Normaalisti t√§ss√§ kohtaa roikkuisin sosiaalisessa mediassa, ja etuk√§teen kuulinkin kuittailua aiheesta “kuinka somemuija p√§rj√§√§ ilman netti√§ kokonaisen viikon”. Olisihan t√§√§ll√§ wifi ja Connexions-niminen tietokonepiste, mutta k√§ytt√∂ maksaa, joten p√§√§tin pit√§√§ paastoa. Suljin somen l√§hes kolme vuorokautta sitten, maanantaina tasan klo 18.02 (who’s counting?! :). Toistaiseksi t√§m√§ on ollut kivutonta ja rentouttavaa. Puhelimessa on tavallinen k√§nnykk√§verkko, eli voisin l√§hett√§√§ tekstareita ja soittaa puheluita, mutta olen luopunut siit√§kin. Avaan sim-kortin aamuisin ja katson, onko tullut viestej√§. Jos ja kun ei, suljen sen. Kun en viesti kenellek√§√§n, ihmiset eiv√§t edes tajua, ett√§ se on mahdollista. Tytt√∂jen k√§nnyk√§t sit√§ vastoin eiv√§t ole l√∂yt√§neet verkkoa lainkaan, joten emme voisi pit√§√§ edes kesken√§mme yhteytt√§. Nyt pit√§√§ toimia kuten ennen vanhaan: jos ja kun erkanemme, sovimme erikseen, miss√§ ja koska n√§emme seuraavan kerran. Nyt on aikaa kirjoittaa p√§iv√§kirjaa, lukea kirjaa (tai edes Hello-lehte√§).¬†Taidankin tarttua Donna Tarttiin.¬†
 
 
Klo 16.55
N√§k√∂j√§√§n nukahdin. Oli niin rentoa ja uneliasta maata kirja kourassa ja katsella sumuista merta. “T√§√§ll√§ me ollaan ihan omassa kuplassamme, irrallaan kaikesta”, tunnelmoin tyt√∂ille. Romaani her√§tti ajatuksia omasta itsest√§ ja yst√§vyydest√§, ja sumup√§iv√§n pys√§htyneess√§ ilmapiiriss√§ on helpompi tarkastella omia valintojaan hieman ulkopuolisena. Tosin v√§h√§n pelottavaa, ett√§ t√§llaista hetke√§ varten pit√§√§ maksaa tuhansia euroja ja matkustaa kolme p√§iv√§√§ keskelle valtamerta.
 
Klo 21.45
Piristyimme sen verran, että kävimme syömässä. Olimme tilanneet täksi illaksi intialaista ruokaa, ja Rajesh ja muut intialaiset olivat selvästi tyytyväisiä tarjoillessaan annokset meille. Orvokki tuijottaa aina haaveellisena Rajeshin loittonevan selän perään. Raukkapaha saa varmaan kuulla asiasta kollegoiltaan! 
 
 
Kylläisinä taapersimme National Symphony Orchestran Amerikka-konserttiin. Oli vaikea löytää paikkaa, vaikka salissa on yli tuhat istuinta kahdessa kerroksessa. Ja samassa paikassa me laulamme sunnuntaina! Konsertti oli ihan viihdyttävä ja Anthony Inglis välispiikkeineen selvästi showmiehiä. 
 
Nyt istumme taas hytissä, jonne Euggie on toimittanut perjantain Daily programit.
“Miks t√§√§ll√§ laivalla ei ole drag queenia?” valitan Orvokille, joka istuu s√§ngyll√§ lukemassa ohjelmalehte√§. Southampton-sunnuntain drag queen Mary Mack oli niin loistava, ett√§ Miss Hein√§maa k√§vi pariinkin otteeseen tiedustelemassa Marylta, eik√∂ h√§n voisi laulaa lis√§√§. Miksei sellainen sopisi laivallekin?
“T√§√§ll√§ on kyll√§ aika konservatiivinen ohjelma. Huomenna on Napkin folding class”, Orvokki hymyilee.
“Se ois jatkoa sille scarf folding classille, jolle Miss Hein√§maan piti t√§n√§√§n osallistua”, min√§ totean. Jostain syyst√§ unet hytiss√§ olivat vieneet voiton, vaikka tarjolla olisivat olleet vuosituhannen parhaat vinkit huivintaittoon!
“Niin, mutta siis ehkei t√§√§ll√§ ole kohdeyleis√∂√§ drag queenille?”, Orvokki mietiskelee.
“Mutta sitten meill√§ ei ole mit√§√§n muuta fanitettavaa kuin meid√§n ihanat tarjoilijat. “
√Ą√§ni vessasta: “Ei helvetti, nytk√∂ t√§√§ vessa ei ved√§?!”
Hytin vessa lopetti yhteistyön kanssani maanantai-iltana, mutta alkoi puolen tunnin kuluttua toimia. Nyt Miss Heinämaa on näköjään kohdannut saman ongelman. Luomme Orvokin kanssa toisiimme hilpeän katseen. Sitten Orvokki jatkaa: 
“Mutta t√§√§ kuivista kuivin forensic scientist Robert Milne luennoi joka p√§iv√§.”¬†
“Piirtoheittimell√§ n√§ette luokkakuvan Scotland Yardin sormenj√§lkiosaston ty√∂ntekij√∂ist√§ vuonna 1969”, m√§ imitoin. Eilen yritimme keskitty√§ rikostutkintaluentoon kymmenen minuuttia, mutta sekin oli liikaa.
“Mutta hei, planetaariossa on uusi ohjelma. Se edellinen oli tosi hyv√§! Robert Redford kertojan√§√§nen√§ oli ihana… T√§ss√§ ois Harrison Ford!” Orvokki innostuu.
√Ą√§ni vessasta: “Ei hitto, nyt oikeesti!! T√§√§ ei toimi!!”
Luomme Orvokin kanssa toisen huvittuneen katseen suljettuun vessanoveen. Naurattaa. Sitten jatkan:
“N√§k√∂j√§√§n rivitanssikurssi jatkuu huomenna. En kyll√§ jaksa menn√§ sinne toista kertaa. Se on niin aloittelijamenoa, ett√§ huaah.”
 
22.20
Vessa alkoi taas mystisesti toimia. Huh.
 
Perjantaina 12.9. klo 8.00

“Toi juontaja karsastaa”, totean telkkarille yht√§ paljon kuin tyt√∂ille. Toosassa py√∂rii aamuohjelma Good morning with Queen Mary 2, jota em√§nn√∂i pelottavan huoliteltua brittienglantia √§√§nt√§v√§ mutta jenkkityyliin hymyilev√§ Jo Haley, laivan entertainment director. Makaan s√§ngyll√§ paksun t√§kin alla aamutakki p√§√§ll√§, koska viile√§ meri-ilma puhaltaa parvekkeen ovesta si√§√§n.¬†
“Niinh√§n my√∂ puhuttiin jo aiemmin”, sanoo Miss Hein√§maa, joka makaa vieress√§ni ja on syventynyt romaaniinsa.¬†

“Pit√§√§ jossain vaihessa kysy√§, mik√§ in paras paikka katsoa New Yorkiin saapumista.”
“Kysyt√§√§n Ludwigilta.” (Ludwig on sviittien concierge, joka j√§rk√§ht√§m√§tt√∂m√§n rauhallisesti vastaa asiakkaiden toiveisiin “I’ll do my best, sir.”)¬†
“Mut eih√§n ne toisaalta voi sanoa samaa paikkaa kaikille. Muuten siin√§ on 3500 ihmist√§ tunkemassa saman kaiteen √§√§reen ja laiva kaatuu”, j√§rkeilen eitt√§m√§tt√§ viisaasti. Sitten syvennyn televisioon ja p√§iv√§n ohjelmaan.
Jo mainostaa iltapäivän Martini Mixology -drinkkikurssia Commodore Clubilla. Ehkä sinne? Nevermind huivientaittelu.
 
 
Klo 12.31
Sanokoon matkatoimisto mit√§ vaan, mutta onhan t√§ll√§ laivalla ainakin 80 % matkustajista el√§kel√§isi√§. Olin √§sken kuntosalilla ja katselin soutulaitteesta sivusilm√§ll√§, kun joku pappara yritti saada cross traineria kulkemaan, mutta h√§nen jalkansa vaan vipattivat eestaas ep√§tahtiin sauvojen kanssa. Lopulta nousin ja k√§vin tiedustelemassa, tarvitseeko h√§n apua. Neuvoin, kuinka laitteessa askelletaan (laiva keinuu taas, mik√§ vaikeuttaa asiaa) mutta kiitollisuuden sijaan pappa n√§ytti h√§mmentyneelt√§. Mietin, oliko h√§n sama merihenkiseen puvuntakkiin sonnustautunut herra, joka oli tyylikk√§√§n rouvansa kanssa t√§n√§ aamuna Ludwigin luona tilaamassa limusiinia Brooklynin satamaan, koska heill√§ oli yhteens√§ kuusi matkalaukkua. Jos t√§m√§ olisi Titanic, he olisivat takuulla “old money”. Joten ei mik√§√§n ihme, jos sit√§ h√§mmentyy, kun joutuu vempuloivaan laitteeseen verkkareissa keskell√§ merenk√§ynti√§, ja suomalainen tytt√∂ tulee suorasukaisesti neuvomaan.¬†
 
Toinen silmiinpist√§v√§ asia matkustajien profiilissa on miesparien m√§√§r√§. T√∂rm√§sin kuntosalin ovella komeaan nelikymppiseen trendikk√§√§sti pukeutuneeseen mieheen, ja hetken ehdin jo ajatella, ett√§ Orvokki l√∂yt√§√§ sen miljon√§√§rins√§, mutta johan kannelta paukkasi seuraavaksi sis√§√§n h√§nen miehens√§. T√§√§ll√§ on my√∂s paljon el√§kel√§isik√§isi√§ miespareja, ja sitten my√∂s v√§h√§n ep√§suhtaisia pariskuntia, kuten er√§s kasikymppinen vaari ja h√§nen ainakin puolta nuorempi aasialainen miehens√§. Tosin eilen rivitanssitunnilla olin onnellinen aasialaispojan (joo, joo, mutta h√§n n√§ytt√§√§ ihan pojalta!) olemassaolosta: olimme takuulla ainoat alle viisikymppiset. Ja niit√§ harvoja, jotka taisivat oppia askeleet… ūüôā
 
Kapteenin kuulutuksen mukaan olemme nyt alueella, jossa meri on poikkeuksellisen matala ja jossa pohjoisen kylmät ja etelän lämpimät vedet kohtaavat. Tänne sijoittuu myös George Clooneyn Meren raivo -leffa. Toivottavasti tämä ei tarkoita lisää merenkäyntiä vaan lämpimämpää ilmaa. Tytöt olivat kannella lukemassa, mutta siellä ei ollut kovin lämmin, joten makuusija vaihtui hyttiin. Miss H haluaisi lisäksi nähdä valaita, mutta eiväthän ne tänne hyttiin tule moikkaamaan.
 
 
Lauantaina 12.9. klo 8.55

Lauantaiaamu on melkein pilvetön. Istun parvekkeella aamutakki päällä. Viime yönä valvoimme yli yhteen (meri-ilma on tähän asti kaatanut meidät sänkyyn aina ennen puoltayötä) ja tultuamme yökerhosta hyttiin mietimme, ovatko parvekkeelta näkyvät kaksi valoa majakka ja laiva. Ainakin jälkimmäinen osui kai oikeaan. Ohitamme juuri rahtilaivan, joka näyttää olevan muutaman sadan metrin päässä, mutta todennäköisesti etäisyyttä on ainakin muutama kilometri. Tai muutama kymmenen. Ensimmäinen näkemäni kiinteä piste merellä sitten Southamptonin!
 
QM2 menn√§ jytyytt√§√§ 20 solmun vauhtia, ja jopa t√§√§lt√§ kymppikerroksesta n√§kee, kuinka isoja aallot ovat. Paatti nousee aallon p√§√§lle ja laskee taas, ja menness√§√§n se hajottaa aallot vaahdoksi, joka laajenee pitk√§lle laivan kylkien ulkopuolelle. Kun per√§st√§ paistava aurinko osuu vaahtoon, se hehkuu valkoisena, turkoosina ja tummissa sinisen s√§vyiss√§. Voisin tuijottaa t√§t√§ vaikka kuinka pitk√§√§n, mutta kympilt√§ on lauluharjoitukset. En osaa viel√§k√§√§n kansallismelodioita, ainoastaan joten kuten Land of Hope and Gloryn sek√§ Rule Britannian.”Kuoroon ilmoittautuminen on ainakin tapa varmistaa paikka sunnuntain konsertissa”, heitti naapurip√∂yd√§n jenkkimies mulle hississ√§, kun palasimme eilen dinnerilt√§.¬†
 

Ilmeisesti olimme v√§h√§n √§√§nekk√§it√§ illallisella, koska er√§s viisikymppinen mies tuli p√∂yt√§√§mme ja kysyi, mit√§ kielt√§ puhumme. Mua alkoi jo hirvitt√§√§ – kohta saamme valitukset m√∂ykk√§√§misest√§. Mies kertoi olevansa Sveitsist√§ ja sanoi: “√Ąlk√§√§ vaan lopettako tuota iloista nauruanne!” Sitten h√§n palasi vaimonsa seuraan. Hah! Kielt√§m√§tt√§ puolella ruokasalista jutunaiheet n√§ytt√§v√§t hiipuneen jo vuosikymmeni√§ sitten. Joten ehk√§ me olemme piristysruiske el√§kel√§isten seassa. Saimme eilen pyyt√§m√§tt√§ ja yll√§tyksen√§ flambeerattuja kirsikoita. Voi meid√§n ihania tarjoilijoita.¬†
 
 
Haastattelin p√§ivemm√§ll√§ (kun olimme k√§yneet planetaariossa ja juoneet cosmot) Commodore clubin romanialaista tarjoilijaa Claudiaa, joka kertoi, ett√§ ty√∂ntekij√§t ovat merell√§ kuusi kuukautta putkeen ja sitten kaksi kuukautta kotona. Paitsi filippiinil√§iset, jotka ovat t√∂iss√§ yhdeks√§n kuukautta yht√§ mittaa. Ty√∂vuorot ovat 10-11 tuntisia, ja jos satamassa k√§y hyv√§ m√§ih√§, p√§√§see pariksi tunniksi n√§kem√§√§n paikkoja. Aikamoista. Mutta kuusi vuotta laivalla ty√∂skennellyt Claudia oli sit√§ mielt√§, ett√§ t√§m√§ on hyv√§ tapa n√§hd√§ maailmaa ja ihmisi√§. “Yritin j√§√§d√§ kotiin, mutta tulin takaisin. Mit√§ min√§ Romaniassa n√§kisin? Perheelliselle t√§m√§ ei sovi, mutta pit√§√§ vaan tiet√§√§, koska lopettaa”, h√§n sanoi ja n√§ytti hetken silt√§, ettei tied√§, koska pit√§isi lopettaa.

Tämä laiva on kuin maailma pienoiskoossa. Harmaantuvat, luokkaretkensä tehneet tai rahansa perineet länsimaiset makaavat vällyihin kääriytyneinä kansituoleilla, kun ahkerat ja menestyksennälkäiset aasialaiset ja afrikkalaiset raahaavaat heille drinkkejä jä ruokaa väsymättä ja kellon ympäri. Miltä nämä laivat näyttävät vuonna 2050? Onko matkustajakunnan demografinen profiili muuttunut vai kokevatko rikkaat intialaiset ja afrikkalaiset nämä risteilyt siirtomaavallan aikaisiksi jäänteiksi ja keksivät muuta ajanvietettä? Tai ehkä käy kuten teollisuudessakin: kun kiinalainen siirtyy kansituoliin, juoman tuo bangladeshilainen. 
 
 
Klo 14.00
Tytöt ovat löytäneet kannen 11 perältä sviittiluokan aurinkokannen, ja täällä me nyt makaamme lepotuoleilla, Cunardin kullalla brodeerattu logo aamutakin rintamuksessa hohtaen. Laivan kurssi kääntyi tunti sitten lounaaseen, ja myös sää on kohentunut: aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tarjoilijamme William kantaa Perrieriä ja kansipoika tarjoilee lepäilijöille sandwichejä tunnin välein. Voi elämää!
 
 
Atlantti liplattaa. Tai silt√§ se n√§ytt√§√§ t√§√§lt√§, jossa tuuli liehuttaa hiuksia ja sielu lep√§√§ ja matkustaa samaa tahtia ruumiin kanssa kohti Amerikkaa. Kapteenimme Kevin Oprey k√§vi √§sken tuossa ylemp√§n√§ nojailemassa kaiteeseen. Kai h√§nkin on ilahtunut aurinkop√§iv√§st√§. “Laura, s√§ olit just vessassa kun t√§st√§ meni se kapellimestari. Jos oisit ollut t√§ss√§, se ois varmaan tuntenut sut ja tullut jutskaa meid√§n kanssa”, sanoi Orvokki. Niin varmaan. M√§ olin se, joka huusi “yes” kun muut huusivat “no” vastaukseksi kysymykseen, ett√§ God Save the Queenia tuskin tarvitsee treenata. “Meid√§n suomalainen vahvistus haluaa harjoitella”, nauroi vieress√§ni laulanut lontoolainen Dawn. Olin hetke√§ aiemmin valittanut h√§nelle, ett√§ Rule Britannian ja Land of Hope and Gloryn viesti tuntuu n√§in pohjoismaisen demokratian edustajasta hyvin imperialistiselta. Mutta lauletaan nyt, kun on leikkiin l√§hdetty!
 
 
 
Katselen miesten valkoisia kesähousuja ja rouvien ranta-Neverfulleja ja mietin ääneen, että osa tästä porukasta voi olla oikeasti jotain perijöitä. Orvokki sanoi, että kuuli Ludwigin puhuvan eilen puhelimeen kreivittärestä, mutta tiedä  häntä. Toisaalta missä muualla nykyaristokratia matkustaisi? Jos jossain on vielä vanhan maailman tyyliä niin täällä.
 
Olemme olleet viisi päivää ilman yhteyksiä ulkomaailmaan (Miss H:n pariatekstaria lukuunottamatta) ja Orvokki alkoi jo tänään haikailla wifiä. Minä puolestani olen saanut satunnaiset mielihaluni voitettua ja nautin edelleen siitä, että kotona iskin pensselit santaan enkä ole niitä sen koommin ajatellut. Koitin äsken vahingossa miettiä yhtä työjuttua, mutta nimet jäi päivämäärät eivät tulleet mieleeni, joten annoin ajatuksen lipua pois näköpiiristä. Ihanaa olla irrallaan. Mietin, miten Alanmiehellä menee Indonesiassa mutta en saa laitettua viestiä. Huomaan laitostumisen ensi oireet: hiukan ahdistaa, että ylihuomisesta eteenpäin olen taas itse vastuussa elämästäni. Onneksi on sentään viisi päivää lomaa maailman parhaassa kaupungissa tiedossa. 
 
Kuten ehk√§ huomasit, tarinaa riitti, joten risteily p√§√§ttyykin vasta seuraavassa postauksessa. ūüôā

About the author

Viihdyn kohteissa, jotka eivät ole ihan vielä turistien suosiossa, ja teen löytöjä tuttujen kaupunkien sivukujilta. Airbnb. Ystävät. Ruoka. Viini. Fiilistely. Tervetuloa mukaan!

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *